Muuttuva vai näkyväksi tullut mies?

Miehen Tanssi Facebook

Kohtaan työssäni miehiä. Kohtaan heitä eroryhmissäni, kursseillani ja yksityisvastaanotollani. Tutustun heihin kouluttaessani heistä isättömille lapsille aikuisia kavereita. Jokainen on erilainen, jokainen on omanlainen.

Läheisimpiä miehiä minulle ovat poikani ja muutama miespuolinen ystäväni. Lisäksi olen saanut tutustua elämässäni hyvin isääni, entiseen puolisooni, kahteen miespuoliseen pomooni, ja muutamaan poikaystävääni. Poikani kasvun seuraaminen on avannut minulle parhaan näköalan miehen maailmaan. Sen samankaltaisuuteen, sen erilaisuuteen.

En kuulu niihin naisiin, jotka sanovat miesten kanssa työskentelemisen olevan mutkattomampaa tai helpompaa. En ajattele, että naiset olisivat hankalampia ja haastavampia olentoja kuin miehet. Ajattelen, että erot ihmisten välillä ovat suurempia kuin sukupuolten välillä, mutta kuitenkin, huomaan, että kohtaan usein naisen eri tavoin kuin miehen, yritänpä olla kuinka tiedostava tai avoin. Jollain tavalla mies on minulle aina mysteeri ja salainen maa. Mies houkuttaa ja pelottaa ja vaikka kuinka pyrin välttämään sukupuolittunutta näkökulmaa, on mies minulle aina toisenlainen, kiehtova ja sanoittamaton.

Pääsin eilen katsomaan Esko Korpelaisen käsikirjoittamaa Miehen tanssi teosta Metropoliaan. Kyseessä oli Korpelaisen teatteri-ilmaisun ohjaajan AMK-tutkintoon kuuluva työharjoittelu Metropolia Ammattikorkeakoulun esittävän taiteen tutkinto-ohjelmassa. Kyllä kannatti käydä. Esityksen jälkeen tunsin, että olin oivaltanut jotain suurta ja ennen kaikkea ihmisyydestä, en mieheydestä.

"Ei minua katso aamuisin peilistä rohkeus, minua katsoo ihminen."

Esitys käsitteli erilaisia stereotypioita ja määritelmiä, myyttistä miehenmalliakin, tuoden esiin niiden osoittelevat ääriviivat. Tunteiden ja kehon yhteys oli voimakkaasti läsnä läpi esityksen. Kalsareissaan keekoilevat, vapisevat, naureskelevat, kyynelehtivät ja viettelevät nuoret näyttelijät antoivat hahmoihinsa vilpitöntä voimaa. Käsiohjelman liepeisiin painetut Korpelaisen herkät tekstit kasvoivat lavalla vielä suuremmiksi ja lopussa saimme myös sävelet hyväilemään sanoja, kun miehet esittivät kuusi teemaa käsittelevää kappaletta. 

Runoilijansieluisen Korpelaisen tekstissä toistuivat tietyt viestit: mahdollisuus olla omanlaisensa, myötätunnon voima, itsensärakastamisen taito, ahtaiden roolien rikkomisen merkitys voidakseen elää omaa elämäänsä. Tunteiden osoittaminen ja niistä puhuminen, epävarmuus ja kohtaamisen tärkeys. Tärkeä, kaunis käsikirjoitus, ja mies on vasta 27-vuotias. Nämä yhdeksänkymmentä minuuttia jättivät jäljen, kiitos.

Miehen Tanssi Facebook

Parisuhdeteema tai rakkaussurut eivät olleet käsikirjoituksessa erityisen esillä lukuunottamatta lopussa kuultua Vuosien jälkeen (joku aivan muu) kappaletta, joka sai kyyneleet nousemaan silmiini. Tuntuu väärältä laittaa koko kappaleen teksti tähän ilman musiikkia, koska kokonaisuus oli niin vavisuttava. Mutta koska minulla ei ole tähän linkittää biisiä, laitan pätkän tekstiä  ja kannustan seuraamaan Korpelaisen ja Miehen bändin tuotoksia jatkossakin. Upea nuori sukupolvi! Kuten myös kaikkien neljän näyttelijän  (Eetu Känkänen, Marko Nurmi, Karlo Haapiainen ja Tuukka Leijavuori) uraa. Miehen Tanssin jäljellä olevat esitykset löydät alla olevasta linkistä.

"Vuodet ihmistä kuluttaa
alkaa sohvalla paremmin nukuttaa
minne sinä menit, vai meninkö minä
ei lempi pidä meitä enää lämpiminä.

Surulliset silmät
ja naurava suu
sä olet mulle tänään joku
aivan muu.

Kuuletko kun sydämeni
rintaani hakkaa
se vielä hetken tahtoisi
jatkaa matkaa.

Yötaivaan tähdet
ja surullinen kuu
sä olet mulle tänään joku
olet mulle tänään joku
aivan muu."

(San. Esko Korpelainen)

          Miehen Tanssin Facebook -sivut >>

Esko Korpelaisen blogi >>