Uusperheen käsikirja vahvistaa uusperhetaitoja

Tarja Törmäsen kanssa kirjoittamani Uusperheen käsikirja ilmestyy pian Otavalta. Kirja on opas taitavampaan uusperhe-elämään, se tarjoaa tietoa, vertaistukea ja harjoituksia. Tässä pieni siivu kirjan sivulta.

"Kyseenalaista tavoitteesi perheonnen suhteen. Mikä riittäisi, jotta olisit tyytyväinen? Pessimismiin ei kannata sortua, mutta herättele itsesi pohtimaan, voisitko olla onnellinen jo nyt. Perhe ei ole milloinkaan valmis kasvussaan. Tärkeää on keskittyä tässä ja nyt olevaan arkeen, kuluvaan päivään ja kallisarvoisiin hetkiin, joita jaatte yhdessä. Kysy rehellisesti itseltäsi, rakennatko perhettäsi yleisölle vai itsellesi? Kaipaatko vakuutusta sille, että olette maailman edessä kokonainen? Mikä on tuo maailma? Onko se hahmoton yleisö vai koostuuko se sukulaisista, eksistä ja naapureista? 

Jos huomaat rakentavasi näyteikkunaa, pysähdy ja kysy itseltäsi: kenen elämää elän? Ihmisiä kiinnostaa yllättävän vähän muiden asiat, enemmän me ihmettelemme, mitä muut ajattelevat meistä. Jos jotakuta kovin kiinnostaa teidän elämänne, hänen oma elämänsä lienee kovin ohutta. Voi olla, että unelmiesi kaltainen uusperhe ei koskaan toteudu. Voi olla, että puolisosi lapset pysyvät etäisinä, tai et ehkä koskaan tule pitämään heistä. Tunnet ehkä olosi vieraaksi kumppanisi sukujuhlissa. Perheillalliset eivät suju kuten ha luaisit. Kumppanisi eksä kohtelee sinua happamasti vuosi vuoden jälkeen. Uusperheenne on joka tapauksessa kokonainen, niin ehjä kuin mahdollista. Ja kuukausi kuukaudelta se muuttaa muotoaan. Kun huomaat pieniä edistymisiä, kuten perheenjäsenten keskinäisiä lähentymisiä, perhesääntöjen parempaa noudattamista, yllättävää ystävällisyyttä odottamattomalta taholta, älä kätke tyytyväisyyttäsi sydämeesi, vaan sanoita se. Kauniisti annetulla palautteella voi olla vahva merkitys sen vastaanottajalle. Muista, että asenteen voima on melkoinen ja esimerkkiä voi aina näyttää. 

Kun tunteet alkavat vyöryä, ja sinun on vaikeaa olla rakentava, ota käyttöön aikalisä, se säästää usein pahoilta törmäyksiltä. Aikalisä tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että pidättäydyt toimimasta tunteen viemänä ja otat aikaa tilanteen pohtimiselle. Aikalisää voi käyttää silloinkin, jos perheessä pitäisi tehdä useita ihmisiä koskeva päätöksiä, eikä yksimielisyyttä löydy. Ehkä aikalisä ei aina auta löytämään yhteistä tahtotilaa, mutta ainakin se voi muokata suotuisampaa ilmapiiriä kompromissien syntymiselle."

Seuraa kirjan Facebook -sivua, jaamme siellä myös kirjan ulkopuolisia juttuja ja harjoituksia.

Rakastuminen on huono syy naimisiinmenolle

Bruce Fisher kehitti 70-luvulla Yhdysvalloissa eroseminaarimallin , jossa kymmenen viikon ajan vertaisryhmässä pohditaan eron johtaneita asioita, erityisesti suhdetta omaan itseen,  sopeuttavan käyttäytymisen muotoja, rakkauden olemusta, vuorovaikutusta, avoimuutta ja läheisyyden merkitystä. Nykyään Fisherin eroseminaari tunnetaan nimellä Suomalainen eroseminaari ja ryhmiä järjestetään ympäri Suomen. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet eteenpäin seminaarin avulla.

Seminaarissa käsiteltäviä tärkeitä kysymyksiä ovat ”Miksi valitsin juuri hänet?” ”Kenen elämää elin?”, ”Millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetovoimaa ja miksi?” sekä ”Millaisia sopeuttavan käyttäytymisen muotoja toin mukanani suhteeseen?”. Työskenneltyäni kuudentoista vuoden eroseminaarivetäjänä olen huomannut, että näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo hyvin pitkälle itsetuntemuksessa ja sitä kautta itsensä rakastamisessa, parisuhteen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä ja anteeksiantamisessa. Moni eroseminaariin osallistunut eroa harkitseva on näitä pohtimalla päätynyt myös jäämään suhteeseensa.
Alkuperäisessä Fisherin mallissa korostettiin paljon erilaisten vahvistuslauseiden ja tulevaisuususkon merkitystä, joka on hyvä asia. Itse olen korostanut ryhmilleni myös hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmaa: sinun ei tarvitse pinnistellä ja pyrkiä olemaan valoisa jos sille ei ole vielä aika.

Itsemyötätunto ja hyväksyvä ote omaan elämään vahvistaa eron keskellä rämpivää. Aina ei voi porskuttaa asenteella eteenpäin, vaikka sillekin on aikansa. Osalle ihmisistä on luontaisempaa taistella kohti uutta elämää, osa tarvitsee turvallisuutta ja hoivaa enemmän selviytyäkseen. Olennaista on, että osaat kuunnella itseäsi ja tarpeitasi sekä myös antaa itsellesi hyviä asioita.

Suomalainen eroseminaari on nykyään yksitoistaviikkoinen. Tapaamisten rakenne muodostuu yhteisistä osuuksista ja pienryhmäkeskusteluista, lisäksi kotiin annetaan tehtäviä. Vertaistuen voima on valtavan hoitava ja siitä myös annetaan parhaat palautteet ryhmien jälkeen, Ei ihme, että monet solmivat seminaarissa tapaamisensa ihmisten kanssa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Parisuhde ei ole aina välttämättä rakkaussuhde. Ihmisillä on lukemattomia syitä mennä yhteen, eikä niistä olla aina rehellisiä edes omalle itselle. Bruce Fisherin kirjoitti, että rakastuminen on huono syy mennä naimisiin, jos se on ainoa syy. Rakastuminen kestää aina aikansa, ja sen hälvettyä on aika kohdata kumppani ilman hormonihuuruisia laseja. Osa pareista siirtyy rakastamisesta rakastamiseen helposti, osalle paljastuu ikävä totuus siitä, ettei kumppani ollutkaan sellainen ihminen, jonka toivoi olevan. Silloinkin on vielä mahdollisuus valita haluaako kehittää suhdetta. Onko valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on? Ja voisitko ehkä itse muuttaa omaa asennettasi? Tärkeä kysymys on: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta minulta haluan?

Jos pohdit pitäisikö sinun erota, vastaa ensin näihin kysymyksiin

1. Koenko tulevani rakastetuksi, millä tavoin kumppanini osoittaa rakkautta minulle?
2. Koenko itse rakkautta kumppaniani kohtaan, miten osoitan sen
3. Saanko olla suhteessamme koko potentiaalini kokoinen?
4. Odotanko vai pelkäänkö yhteisiä viikonloppuja ja lomia?
5. Joudunko varomaan sanoja ja tekojani, ettei toinen hermostuisi?
6. Tulevatko tärkeimmät tarpeeni täytetyksi suhteessamme?

Välikädessä - Kirja siitä, mitä nuoret ajattelevat vanhempiensa erosta

Lasten ja nuorten kokemuksia vanhempien erosta ei ole montaa kertaa kerätty kansien väliin ainakaan niin että se olisi pääteemana. Mieleen tulee vain Päivi Lipposen ja Pirjo Wesaniemen vuonna 2005 julkaisema Lapsi ja ero -kirja, joka oli jatkoa Nainen ja ero ja Mies ja ero -kirjoille. Siinä kertomukset oli kerätty aikuisilta, joilla oli kokemus vanhempiensa erosta lapsuudessa tai nuoruudessa.

Suomen Kasperin tällä viikolla julkaisema Välikädessä -kirjassa ääneen pääsevät nuoret, joille vanhempien ero on ajankohtainen asia. Se ei tarkoita sitä, että se olisi tapahtunut juuri hiljattain, vaan sitä, että prosessi on yhä käynnissä tai loppusuoralla. Tämä tekee teoksesta erityisen kiinnostavan. Kirjan toimittajat Miia Lehtonen ja Minna Jaakkola ovat keränneet kirjaan ajatuksia yli sadalta 11-20 -vuotiaalta lapselta. Lopputulos on liikuttava ja vahva. Nuoret kannustavat puhumaan tunteistaan ja näkemään myös myönteisiä asioita erossa.

Tutkimuksista tiedetään, että lapset tarvitsevat tiedon siitä vanhemmiltaan ,ettei syy ole teidän. Asia on tärkeä ja vanhempien on se syytä muistaa.

"Kun vanhemmat kertoivat erosta, koko perhe eli isi, äiti, pikkusisko, isoveli ja minä istuttiin vanhempien sängylle. Siinä he kertoivat, että eroavat. Olimme pikkusiskomme kanssa varmoja, että syy oli meidän, vaikka äiti sanoi, ettei ero liittynyt mitenkään meihin lapsiin."

Lapsen maailma tulee kirjassa näkyväksi koskettavalla tavalla. Kirjassa on selviytymisen tunnelma ja siinä on mukana myös vahvistavia harjoituksia eron keskellä oleville lapsille ja nuorille.

"Kun vanhemmat erosivat niin tosi paljon helpotti se tieto, että mulla oli silloin kavereita samassa tilanteessa. Erosta ei tullut mitään noloa möykkyä, että siitä ei olisi voinut kavereiden kanssa puhua. Ajattelin silloin, että okei, en ole ainakaan epänormaali tai että mulla olisi jotenkin huonompi perhe kuin muilla, kun vanhemmat eivät pysyneetkään yhdessä. Monella muulla oli just sama tilanne silloin omassa perheessä."

Toivottavasti tämä kirja löytää kohderyhmänsä ja sen kanssa työskentelevät aikuiset. Olisi upeaa, että myös eron keskellä olevat vanhemmat voisivat tutustua tarinoihin, omilta lapsilta ei saa aina suoria vastauksia, koska he voivat suojella vanhempiaan omilta murheiltaan. Vaikka lapsi ei puhuisi, kannattaa keskustelu avata uudelleen ja kannustaa lasta kertomaan ajatuksistaan.

"Vanhemmat on nykyään hyvissä väleissä ja isällä on uusi naisystävä. Isällä on vähän huono tapa puhua äidistä tietyissä asioissa rumaan sävyyn, mutta näin vanhempana osaan ne sivuuttaa tai huomauttaa, ettei se ole oikein."

Koko kirjan läpi välittyy toivo: Sinä selviät, tämä on vaihe elämääsi. On ilahduttavaa, että kirja rohkaisee tunnekäsittelyyn ja vertaistukeen.

"Toivon, että elämä menee hyvin. Toivon, että oma perheeni ja parisuhde olisi toisi hyvä, eikä nämä vanhempien jutut vaikuta negatiivisesti meihin Ja että rakkaus olisi sitten myös ikuinen."

Nostot kirjasta Välikädessä -  Kirja nuorelle vanhempien erosta, Miia Lehtonen, Minna Jaakkola, Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry

Intuitio vai ennakkoluulo? –Ystävänpäivän ajatuksia

Teen nopeita päätelmiä, mutta onneksi elämä on lempeästi opettanut minua ettei niihin kannata aina luottaa. Ennakkoluulo selättää liian usein intuition. Niin kuin pelkokin.

Elämäni tämän hetken läheisimmät ystävyyssuhteet ovat yhtä lukuun ottamatta syntyneet työni kautta: he ovat olleet tai ovat yhteistyökumppaneita tai kollegoja. Mukana on myös henkilö, johon tutustuin haastatellessani häntä, ja jopa yksi entisistä asiakkaistani on nykyään ystäväni. Minusta on helpottavaa, ettei ystäviä tarvitse laittaa järjestykseen, jokaisella on sydämessäni yhtä tärkeä, oma paikkansa. Mielenkiintoista on miettiä, mistä ystävän tuntee? Ajattelen että se on samanlaista kuin mahdolliseen kumppaniin tutustumista. Ensin on mielikuva, jota todellisuus alkaa päivittää. Pikkuhiljaa muodostuu kokokuva, joka voi yllättää monella tapaa. Huomaan, että elämä on tehnyt minusta hieman varovaisemman. Muutama ikävä kokemus matkan varrelta opetti, ettei ystävyyttäkään kannata kiirehtiä ja se, mikä jo alussa tuntuu pahalta, tuntuu usein lopussakin. Nautin ystävieni tutustuttamisesta toisiinsa, se tuo lisäarvoa suhteisin ja antaa onnistumisen riemua, vaikka ymmärrän, ettei ihmisten välinen kemia minun vastuullani olekaan.

Romanttinen rakkaus ja ystävyysrakkaus ovat hienoja asioita, mutta on tärkeää olla myös oman itsensä ystävä. Minulle se tarkoittaa sitä, että olen läsnä itselleni, puutun sisäiseen puheeseeni silloin, kun sävy muuttuu ikäväksi, kehun itseäni, ja pidän bileitä omassa seurassanikin. Hurmioidun ja huumannun. Kyllä, sisäinen introverttini juhlii kanssasi, kun suljen oven pitkän ihanan työpäivän jälkeen ja heittäydyn isolle vuoteelleni fiilistelemään elämääni. Välillä hihkun riemusta, että saan olla itseni kanssa. Luulen, että se johtuu osittain siitä, että paineet olla vuorovaikutuksessa muihin nollaantuvat. Kyllä: sillä siinä kun rakastan ihmisten kanssa tehtävää työtäni, tarvitsen tilani, joka on vain minulle. Ymmärrän, että on suuri siunaus nauttia yksinolosta, olen siitä kiitollinen.

Sanotaan, että ystävistäsi tunnistat itsesi. Lika barn leka best. Tämä ajatus kannatelkoon sinuakin, joka epäilet rakastettavuuttasi. Jos sinulla ei ole ystävää, hanki sellainen. Se vaatii uskallusta ja rohkeutta olla näkyvä ja avoin. Parhaiten sinulle sopivat ihmiset löydät todennäköisesti paikoista, jossa viihdyt. Ystäviä voi saada aikuisenakin. Muista kuitenkin, että myös parhaat ystävyyssuhteet tarvitset ilmaa, aivan kuten parisuhteetkin. Eläköön ystävyys ja rakkaus!

Tunne tunteesi, niin olet läheisempi itsesi kanssa

Valmistuin skeematerapeutiksi tammikuussa Kimmo Takasen koulutuksesta. Koulutus täydensi hyvin aiempaa osaamispalettiani ja olen jo paljon soveltanut tietoa asiakastyössäni ja kursseillani. Skeematerapiassa käsitellään tunnelukkoja ja selviytymiskeinoja, joita olemme ottaneet käyttöömme sopeutuaksemme erilaisiin elämässämme kohtaamiin tilanteisiin.

Tunnelukko on haitallinen uskomus, joka voi liittyä meihin itseemme tai toisiin ihmisiin, se vaikeuttaa aina suhteitamme ja voi estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Tunnelukkotyöskentelyssä on olennaista tulla tietoiseksi omista haitallisista selviytymiskeinoistaan, jotta voisi luopua niiden käytöstä.

Tunnelukot ja selviytymiskeinot tulevat näkyviin läheisissä ihmissuhteissa ja muissa tärkeissä vuorovaikutustilanteissa. Siksi oman käyttäytymisen ja sen takana olevien tunteiden ymmärtäminen on tärkeää. Skeematerapian kehittäjä Jeffrey E Young  on kognitiivisen psykoterapian kehittäjän Aaron T Beckin oppilas, joka halusi kehittää terapiamuotoa eteenpäin. Hän listasi kahdeksantoista tunnelukkoa eli skeemaa (englanniksi life trap). Nämä ovat:

Pessimistisyys
Suojattomuus
Hylkääminen
Kaltoin kohtelun tunnelukko
Vajavuuden tunnelukko
Epäonnistuminen
Rankaisevuus
Vaativuus
Ulkopuolisuus
Tunnevaje
Riippuvuus
Uhrautuminen
Alistuminen
Emotiaalinen estyneisyys
Hyväksynnän haku
Riittämättömän itsekontrolli
Oikeutuksen tunnelukko
Kietoutuneisuus

Terapiassa lähdetään etenemään näiden tunnelukkojen tunnistamisesta  Kun luet sanat, sinussa voi herätä joidenkin kohdalla tunnistamista. Kiinnitä tunteeseen huomiota ja pohdi mitä se sinussa herättää. Verkosta löytyy testejä ja lisätietoa, joiden avulla saat tietoa itsestäsi, tai voit hakeutua skeematerapiaan käsittelemään asiaa. Skeematerapeuteilla on hallussaan vielä kattavammat testilomakkeet ja osaaminen auttaa sinua matkalla tietoisemmaksi omasta itsestäsi.

Vinkki: Maaliskuussa ilmestyy Kimmo Takasen kirja Parisuhteen tunnelukot, kiehtovaa luettavaa kaikille parisuhteen vuorovaikutuksesta kiinnostuneille.

Kun aluksi kaikki oli niin hyvin – Miksi henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa?

Olen kuullut usein saman tarinan siitä, kuinka aluksi niin hieno ihminen muuttuu suhteen aikana valtaa käyttäväksi ja kontrolloivaksi kumppaniksi. Tapauksesta riippuen suhteeseen voi liittyä ystävistä eristämistä, rahankäytön ja kuittien tarkkailua, kumppanin sähköpostien ja puhelimen viestien lukemista, haukkumista, alistamista, alentavaa puhetta, uhkailua, päihteiden huolestuttavaa käyttöä. Jos fyysinen väkivalta puuttuu, voi mennä pitkään, että havahtuu huomaamaan suhteensa tilan, niin vahvasti pidämme mielikuvastamme kiinni silloin, kun sen rikkoontuminen uhkaa järisyttää koko uskomusjärjestelmäämme. Fyysinenkään väkivalta ei aina saa ihmistä lähtemään suhteesta, vaikka kaikki merkit huutavat: Mene jo! Niin vahva on alkuaikojen hyvien muistojen, itsesyytösten, kumppanin järjestelmällisen alistamisen ja niistä syntyneen häpeän voima.

Duodecimin mukaan jopa 15 % väestöstä kärsii jostain persoonallisuushäiriöstä. Niitä luonnehtivat poikkeavasti korostuneet persoonallisuuden piirteet, joihin liittyy merkittävä haitta yksilölle tai muille. Häiriöt ovat olleet nähtävissä jo lapsena toisin kuin aikuisiän persoonallisuuden muutokset, jotka johtuvat psykiatrisesta sairaudesta, aivovammasta tai muusta sairaudesta tai ovat pitkittyneen stressin seurausta.

Lisäksi on paljon ihmisiä, joilla on piirteitä esimerkiksi epävakaasta tai narsistisesta persoonallisuudenhäiriöstä, mutta jotka eivät täytä diagnostisia kriteerejä. Ei ole siis mitenkään harvinaista joutua tekemisiin tällaisen henkilön kanssa. Osa persoonallisuushäiriöisistä henkilöistä tunnistaa omat vuorovaikutushaasteensa ja hakee niihin apua. Valitettavasti on kuitenkin paljon heitä, jotka kieltäytyvät kohtaamasta omaa tilaansa ja joiden käytös heijastuu tuhoavasti lähisuhteisiin.

Näyttää siltä, että erityisesti narsistiset persoonallisuudet hakeutuvat suhteisiin henkilöiden kanssa, joita heidän on helppo manipuloida ainakin alkuun. Herkät, sopeuttavat henkilöt, jotka laittavat toisen edun etusijalle, haluavat nähdä toisessa vain hyvää ja ovat ylivastuullisia suhteessaan, kuuluvat usein näihin.

Narsisti tunnistaa heissä henkilön, joka toimii heidän tahtonsa mukaan, mutta kun joustaminen jatkuu, vaatimukset kovenevat ja narsisti tarvitsee enemmän näyttöä hänen tahtoonsa suostumiseen. Tilanteet alkavat tulla vaarallisemmiksi. Mutta mitä ihmettä herkkä kumppani näkee alun perin narsistissa? Monella on kokemus alkuaikojen pökerryttävästä huumasta. Viettely ja toisen jalustalle nostaminen sujuvat helposti. Herkkä voi nähdä myös narsistin alkuun vakaana ja turvallisena henkilönä, joka ei anna minkään hetkauttaa itseään, ja kokee olevansa turvassa.

Kumppanisi ei tarvitse olla persoonallisuushäiriöinen ollakseen ilkeä tai väkivaltainen. Ihmisen mieli on monimutkainen. Suhteiden päättymiseen liittyvät tunnelmat ovat aina ikäviä ja niihin liittyy erilaisia tulkintoja tilanteesta. Sinun ei edes tarvitse tietää, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Pääasia on, ettet jää henkisesti tai fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Se ei ole helppoa silloinkaan, kun voi huonosti. Se johtuu siitä, että mielesi kieltäytyy hyväksymästä asiaa, syytät itseäsi, olet lamaantunut, pelkäät ja kieltäydyt näkemästä todellisuutta.

Auta itseäsi uskomalla itseäsi. Kun voit huonosti, niin asiat eivät ole hyvin. Luota intuitioon ja ole itsesi puolella. Hae keskusteluapua yksin tai hakeutukaa yhdessä asiantuntijan luokse. Väkivaltainen henkilö voi muuttua, mutta se vaatii omaa halua tehdä muutos tilanteeseen. Valitettavasti väkivalta pahenee yleensä ajan myötä. Et tee kenellekään palvelusta lykkäämällä asiaa eteenpäin. Rohkeutta ja voimaa elämääsi.

Täältä löydät apua >>

Tavoite on rohkeuden matkakumppani – kirkastamalla päämäärääsi vahvistat voimaasi

Olen pelännyt elämässäni paljon, enkä ole kokemukseni kanssa ainutlaatuinen. Se, joka erottaa meidät toisistamme on se, tahdommeko toimia pelostamme huolimatta ja erityisesti pystymmekö toimimaan vaikka pelottaa? Aina oma halu ei riitä, jos pelkoa tuottava asia on omasta näkökulmasta katsoen ylivoimainen. Silloin voi tuntua siltä, että olet loukussa, josta ei löydy ulospääsyä.

Kun havahduin tavoitteiden merkitykseen elämässäni ensimmäisen kerran, huomasin, että asettamalla suunnan elämälleni heikensin samalla myös pelkojani. Tämä johtui todennäköisesti eniten siitä, että valitsin kulkea arvojeni suuntaisesti. Kun näin miksi, löysin samalla miten. Olen käyttänyt ajatustani siitä lähtien apunani elämäni vaihtuvissa tilanteissa itseni ja asiakkaideni kanssa. Yhä uudelleen saan kuulla tarinoita siitä, kuinka uskollisuus toimia oikein ja rakkaudellisesti silloinkin, kun toinen ei sitä näennäisesti ansaitsisi, auttaa pääsemään vaikeassakin tilanteessa eteenpäin ja perillä voi tuntea huojennusta siitä, ettei omaa käyttäytymistään tarvitse katua, vaikka toinen olisikin ollut sinua kohtaan epäarvostava tai ilkeä.

Vahvojen tunteiden värittämät muistot nousevat helposti mieleen, kun niille tekee tilaa. Pelosta käsin tuotetut ratkaisut aiheuttavat jälkikäteenkin tappiomielialaa ja häpeää. Jos tunnistat että olisit voinut toimia tilanteessa paremmin itsesi kannalta, on muisto epämieluisampi. Itseään ei kuitenkaan kannata mitätöidä tai tuomita, koska se vahingoittaa luottoa itseesi. Ikävät kokemukset opettavat meille itsestämme paljon ja voimme hyödyntää niitä tulevaisuudessa.

Rohkeus on kykyä haastaa omat uskomukset ja mielikuvat. Usein se on kykyä katsoa omien mielikuvien ulkopuolelle. Kun tunnet pelkosi eli tiedät, mitä pelkäät, sinun on helpompi hallita pelkoasi. Pelko saa sinut pienentämään itseäsi ja syö itseluottamuksesi, et näe enää muita vaihtoehtoja kuin toimia pelkosi mukaan.

Kognitiivisessa terapiassa fobioiden ja pakko-oireisen häiriöiden hoitamisessa on käytetty vuosien ajan menestyksellisesti altistushoitoa, siinä ihminen laitetaan kohtaamaan pelkonsa, mutta se tehdään turvallisesti terapeutin läsnäollessa tai tukemana. Moni asiakas pelkää työskentekyä valtavasti ja voi mennä kuukausia, ennen kuin päästään alkuun, mutta tulokset ovat huimia. Olennaista on ymmärtää, että pelko pitää ahdistusta yllä ja välttelemällä pelon kohdetta vältät myös pelkosi kohtaamista ja siitä vapautumista, Myös sinä voit arjessasi altistaa itseäsi pelkäämillesi asioille ja katsoa miltä se tuntuu. Jos sinulla on hyvin hankalaa tunteesi kanata, kannattaa hakeutua ammattilaisen luokse.

Pelko on tarpeellinen tunne, koska se suojaa meitä. pahimmillaan se kuitenkin estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Jos pelko vie liikaa sinulta mahdollisuuksia, älä suostu sihen, vaan valitse vapaus. Jos et ole valmis vielä toimimaan omaksi hyväksesi, on jo uuden asenteen ottamisella suuri merkitys. Voit luvata itsellesi, että et suostu olemaan pelkosi vanki.

Kirjoitus on julkaistu myös Hidasta elämää -sivustolla 11.1.2019