Yksinäinen juhannuksena

Olen pitkään seurannut yksinäisyystutkimusta ja siitä keskustelua. Professori Juho Saaren mietelmät yksinäisyydestä kansantautina ovat koskettaneet, Niina Junttilan ajatukset herättäneet monenlaisia tunteita.  Pitkä oma kokemukseni kansanterveysjärjestön viestintätiimin jäsenenä on vahvistanut tietoani siitä, että yksinäisyys on todellinen riski terveydellemme, Niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin, Vaikka tänä päivänä tällainen jako suoraan sanoen  alkaa tuntua jo todella vanhentuneelta: olemme kokonaisuuksia.

Kun aloitin eroseminaarien vetämisen vuonna 2003, yksinäisyys vilahteli ryhmiin osallistujien puheissa jonkin verran. Vuosien varrella aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka lapsettomien ja lapsellisten eroajien kokemukset yksinäisyydestä erosivat toisistaan. Tunsin myötätuntoa eronneita kohtaan, joille ei jäänyt edes lapsia lähipiiriin. Omasta kokemuksestani tiesin, että yksinäisyys pysyi loitolla vahvemmin kun tiesi, että kaikki viikot eivät olisi yksinäisiä. Yksinäisyys saa yhä enemmän tilaa eroryhmissäni aiheena. On tosiasia, että mitä enemmän meillä on kaupungistumisen myötä valinnanvaraa, sitä valikoivampia meistä tulee parisuhdemarkkinoilla. Emme malta pysähtyä kiinnostavan ihmisen vierelle, vaan tähyämme jo kulman taakse. Kun vain malttaisimme pysähtyä, silloin meillä olisi myös tilaisuus tehdä tilaa läheisyydelle.

Ajattelen, että me tarvitsisimme monta termiä suomenkielessä yksinisyydelle, koska on ongelmallista, että termi ei merkitse meille kaikille samaa. Minullekin tulee mieleen useita näkökulmia yksinäisyyteen liittyen, eivätkä ne kaikki ole negatiivisia.

Tänään tein Juhannus-päivityksen Suomen Erityisherkkien sivulle, jossa toivotin hyvää juhannusta hallituksen puolesta sivun seuraajille. Oli koskettavaa, kuinka moni reagoi yksinäisyydestä käsin aiheeseen. Monelle meistä yksinäisyys merkitsee monenlaisia tunteita, vahvistavia ja vaikeita,  onneksi ajatusten jakaminen helpottaa.

Solmu parisuhteessa on usein avattavissa

Suurin osa parivastaanotolla kävijöistäni valitsee Solmuvalmennuksen. Menetelmä on vaikuttava, olen voinut auttaa sen avulla lukuisia pareja ymmärtämään toisiaan paremmin. Vähän aikaa sitten Solmutyöskentelymme palautekeskustelussa mies sanoi, että tämä on malli, josta ihmisten pitäisi olla laajemminkin tietoinen, koska sen avulla monta turhaa eroa olisi vältettävissä. Olen samaa mieltä.

Perinteisestä pariterapiasta Solmuvalmennus eroaa monin tavoin. Ensinnäkään kyseessä ei ole terapia, vaikka sillä terapeuttinen vaikutus asiakkaisiin onkin. Voisi puhua räätälöidystä parisuhdekurssista. Tuunaamisosuus on kuitenkin tässä parin yhteinen tehtävä. Tämä lähestymiskulma tehoaa erityisesti miehiin, Ensimmäinen kerta käytetäänkin sen pohtimiseen, mikä solmu on, ja ovatko molemmat siitä ja sen syntymiseen liittyvistä asioista samaa mieltä.

Solmuvalmennus perustuu selkeään strukturoituun rakenteeseen. Jokaisella kahdeksalla kerralla on oma teemansa. Työskentelyssä käytämme lisäksi teksti- ja tehtäväkirjaa. Harjoituksiin sitoutuminen on keskeinen osa tuloksellista työskentelyä, koska suurimmat oivallukset tapahtuvat usein tapaamiskäyntien välissä.

Solmuvalmennus soveltuu pareille, jotka haluavat pysähtyä pohtimaan yhdessä suhteensa nykytilaa tai käsitellä siinä olevia ongelmia. Jos parisuhteen ongelmana ovat päihteet, mielenterveysongelmat tai sivusuhde, joka loukkaa toista, pitäisi nämä asiat hoitaa ensin muulla tavoin, jotta pystytään keskittymään vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja paremman ymmärryksen kehittämiseen parin välillä. 

Solmuvalmennus ei toimi ilman tahtoa työskennellä yhdessä. Kuitenkaan suhteen jatkoon liittyviä päätöksiä ei tarvitse tehdä ensimmäisen viiden käynnin aikana (tämä kestää yleensä noin 8-12 viikkoa). Vasta kuudennella kerralla tehdään valintoja tulevaisuuden suhteen,. Näiden perusteella toteutetaan seitsemännellä kerralla parisuhteen toimintasuunnitelma. Kahdeksas kerta on varattu palautteelle. Kokonaisuudessaan Solmu-työskentely kestää keskimäärin 14-16 viikkoa.

Solmu-työskentely on intensiivistä. Se nostaa tunteet pintaan. Usein asiakas itsekin yllättyy kyynelistään. Tyypillistä on, että tilanne, joka on tuntunut mahdottomalta ratkaista, valkenee aivan uudella tavoin työskentelyn kuluessa. Kokemukseni mukaan kuuntelemisen taidot ovat keskeisessä osassa hyvien tulosten saavuttamisessa. Myös uskallus puhua totta vaikeistakin asioista kehittää parin läheisyyttä. Kuten kaikessa tuloksekkaassa itsensäkehittämistyöskentelyssä, myös Solmussa vaaditaan rohkeutta tarkastella omaa itseä rehellisesti. Naamioiden tai valheellisten motiivien takaa työskentely ei onnistu. Lähtökohta työskentelyssä on aina toden puhuminen.

Joskus Solmuvalmennus voi päättyä myös yhteiseen  päätökseen erosta. Se ei ole epäonnistuminen, vaan viisautta vetää johtopäätös tilanteesta, jota ei yrityksestä huolimatta saada toimimaan. Se sattuu, mutta totuus tekee meidät samalla vapaiksi. Silloinkin solmu aukeaa, koska se mahdollistaa uuden elämän rakentamisen uusista lähtökohdista. 

Solmuvalmennuksen kokoontumiskertojen aiheet

1. Keitä me olemme? Tutustuminen ja kurssin sisältö. (Miten tähän on tultu?)

2. Yhteisen taipaleen tarkastelu. Tosiasioiden tien tutkiminen. (Menneisyys)

3. Miltä tuntuu? Omien ja kumppanin tunteiden tunnistaminen. (Menneisyys)

4. Seksuaalisuus solmussa? Kehon viestien kuunteleminen. (Menneisyys)

5. Missä ollaan nyt? Solmutilanteen jäsentäminen. (Nykyisyys)

6. Mitä tahdon? Toiveet, unelmat ja tavoitteet. (Tulevaisuus, tahdon ilmaiseminen)

7. Miten toimitaan? Sanoista tekoihin. (Mitä kohti ja miten mennään eteenpäin?)

8. Mitä eväitä saatiin? (Yhteenveto ja palaute) 

"Ihmettelen, kuinka löysit juuri oikeat kysymykset meille, työskentely oli antoisaa, kiitos."

Asiakaspalaute 2017

Ajanvaraus >>

Maailman kaikkein latautunein sana

Jos katson taaksepäin viimeistä kuluvaa vuottani, joka on myös viimeisiä metrejä nelikymppisenä, huomaan, että tärkein teemani on ollut äitiys. Voisin arvata, että äitisuhde on myös asia, jota eniten käsitellään terapiasuhteissa ja johon liittyvät haavat tulevat näkyviksi parisuhteissamme. Kyllä, myös isä ja muut läheiset hoitajat nousevat tässä kontekstissa tärkeiksi, mutta väitän, että äiti on maailman latautunein sana.

Lapseni muuttivat luotani omilleen pari vuotta sitten, se oli eroni jälkeen elämäni suurin kriisi. Muistan kuinka pohdin asiaa ennalta, kun lapset olivat teini-ikäisiä. En ymmärtänyt tyhjän pesän syndroomasta kärsiviä vanhempia, ajattelin, että mitäköhän nuo horisevat, nauttisivat vapaudestaan.

Irrottautumisen vaikeus ei johdu siitä että mieli kapinoisi sitä vastaan, kun lapset lähtevät omilleen, kyse on ennen kaikkea elämäntarkoituksen päivittymisestä. Olin elänyt l8 vuotta lähivanhempana, kaikki ratkaisuni olivat linkittyneet äitiyteeni. En toki ollut unohtanut omia tarpeitani, äidin salattuja elämiä ja ammatillista kutsumustani. Kuitenkin, kaikkein tärkeintä oli olla äiti lapsilleni. Sitä kautta olin peilannut kaikki ratkaisuni vuosien varrella. On vaikeaa kun käy läpi haastavia ja toisilleen vastakkaisiakin tunteita. Kun samaan aikaan koet helpotusta ja tuskaa, ikävää, ylpeyttä ja kaipuuta. Kun haluat soittaa aikuiselle lapselle, mutta et tee sitä, koska soitit juuri toissapäivänä:

Olisinhan toki pahasti turhautunut, jos poikaseni eivät olisi lentäneet maailmaan. Hyvä näin, olen tehtäväni tehnyt.

Samaan aikaan iloitsen siitä, että oma äitini on ihana harmaa pantterini, joka kanssa välimme lähenevät koko ajan. Se muistuttaa minua samalla, että äitiys jatkuu läpi elämän. Saimme antaa haastattelun kolmen sukupolven tunteista äitiyteen liittyen, voit lukea sen  Op:n verkkojulkaisusta.

Uuden elämän värit on nyt osa Sexpoa

Kevät on ollut tänä vuonna jännittävä, koska minulla on ollut monta mukavaa asiaa vireillä. Olen kirjoittanut uutta Uusperheen käsikirjaamme Tarja Törmäsen kanssa, valmistellut seuraavaa vuonna 2020 ilmestyvää parisuhdeopastani ja neuvotellut Sexpon kanssa yhteistyöstä. Nyt se on vihdoin julkistettavissa: Siirryn Sexpon uuteen Ihmissuhdeterapiakeskukseen asiantuntijaksi. Tämä asia innostaa minua valtavasti, samalla se mahdollistaa minulle ensimmäistä kertaa myös perjantai- ja viikonloppuvastaanottoajat.

Sörnäisissä sijaitsevaan keskukseen siirtyvät myös eroseminaarini ja muut ryhmäni. Paikka on helposti tavoitettavissa julkisin liikennevälinein.  Tutustu sivustoomme ja huikeisiin asiantuntijoihimme. Ajan voi helposti varata nettikalenterin kautta. Jatkossakin tarjoan yksilö- ja pariaikoja. Erityisen innostavaksi olen kokenut viime aikoina  solmu-valmennuksen. Skeematerapia-aikoja voi varata minulta myös tai sen menetelmiä voidaan tarvittaessa integroida mm. Seisake-työskentelyyn.

Vuosi sitten ilmestyneestä kirjastani Sinä selviät kyllä -erovuoden matkaopas tehdään äänikirja ja se on siis pian myös kuunneltavissa. Tämäkin ilahduttaa!

Uusperheen käsikirja vahvistaa uusperhetaitoja

Tarja Törmäsen kanssa kirjoittamani Uusperheen käsikirja ilmestyy pian Otavalta. Kirja on opas taitavampaan uusperhe-elämään, se tarjoaa tietoa, vertaistukea ja harjoituksia. Tässä pieni siivu kirjan sivulta.

"Kyseenalaista tavoitteesi perheonnen suhteen. Mikä riittäisi, jotta olisit tyytyväinen? Pessimismiin ei kannata sortua, mutta herättele itsesi pohtimaan, voisitko olla onnellinen jo nyt. Perhe ei ole milloinkaan valmis kasvussaan. Tärkeää on keskittyä tässä ja nyt olevaan arkeen, kuluvaan päivään ja kallisarvoisiin hetkiin, joita jaatte yhdessä. Kysy rehellisesti itseltäsi, rakennatko perhettäsi yleisölle vai itsellesi? Kaipaatko vakuutusta sille, että olette maailman edessä kokonainen? Mikä on tuo maailma? Onko se hahmoton yleisö vai koostuuko se sukulaisista, eksistä ja naapureista? 

Jos huomaat rakentavasi näyteikkunaa, pysähdy ja kysy itseltäsi: kenen elämää elän? Ihmisiä kiinnostaa yllättävän vähän muiden asiat, enemmän me ihmettelemme, mitä muut ajattelevat meistä. Jos jotakuta kovin kiinnostaa teidän elämänne, hänen oma elämänsä lienee kovin ohutta. Voi olla, että unelmiesi kaltainen uusperhe ei koskaan toteudu. Voi olla, että puolisosi lapset pysyvät etäisinä, tai et ehkä koskaan tule pitämään heistä. Tunnet ehkä olosi vieraaksi kumppanisi sukujuhlissa. Perheillalliset eivät suju kuten ha luaisit. Kumppanisi eksä kohtelee sinua happamasti vuosi vuoden jälkeen. Uusperheenne on joka tapauksessa kokonainen, niin ehjä kuin mahdollista. Ja kuukausi kuukaudelta se muuttaa muotoaan. Kun huomaat pieniä edistymisiä, kuten perheenjäsenten keskinäisiä lähentymisiä, perhesääntöjen parempaa noudattamista, yllättävää ystävällisyyttä odottamattomalta taholta, älä kätke tyytyväisyyttäsi sydämeesi, vaan sanoita se. Kauniisti annetulla palautteella voi olla vahva merkitys sen vastaanottajalle. Muista, että asenteen voima on melkoinen ja esimerkkiä voi aina näyttää. 

Kun tunteet alkavat vyöryä, ja sinun on vaikeaa olla rakentava, ota käyttöön aikalisä, se säästää usein pahoilta törmäyksiltä. Aikalisä tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että pidättäydyt toimimasta tunteen viemänä ja otat aikaa tilanteen pohtimiselle. Aikalisää voi käyttää silloinkin, jos perheessä pitäisi tehdä useita ihmisiä koskeva päätöksiä, eikä yksimielisyyttä löydy. Ehkä aikalisä ei aina auta löytämään yhteistä tahtotilaa, mutta ainakin se voi muokata suotuisampaa ilmapiiriä kompromissien syntymiselle."

Seuraa kirjan Facebook -sivua, jaamme siellä myös kirjan ulkopuolisia juttuja ja harjoituksia.

Rakastuminen on huono syy naimisiinmenolle

Bruce Fisher kehitti 70-luvulla Yhdysvalloissa eroseminaarimallin , jossa kymmenen viikon ajan vertaisryhmässä pohditaan eron johtaneita asioita, erityisesti suhdetta omaan itseen,  sopeuttavan käyttäytymisen muotoja, rakkauden olemusta, vuorovaikutusta, avoimuutta ja läheisyyden merkitystä. Nykyään Fisherin eroseminaari tunnetaan nimellä Suomalainen eroseminaari ja ryhmiä järjestetään ympäri Suomen. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet eteenpäin seminaarin avulla.

Seminaarissa käsiteltäviä tärkeitä kysymyksiä ovat ”Miksi valitsin juuri hänet?” ”Kenen elämää elin?”, ”Millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetovoimaa ja miksi?” sekä ”Millaisia sopeuttavan käyttäytymisen muotoja toin mukanani suhteeseen?”. Työskenneltyäni kuudentoista vuoden eroseminaarivetäjänä olen huomannut, että näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo hyvin pitkälle itsetuntemuksessa ja sitä kautta itsensä rakastamisessa, parisuhteen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä ja anteeksiantamisessa. Moni eroseminaariin osallistunut eroa harkitseva on näitä pohtimalla päätynyt myös jäämään suhteeseensa.
Alkuperäisessä Fisherin mallissa korostettiin paljon erilaisten vahvistuslauseiden ja tulevaisuususkon merkitystä, joka on hyvä asia. Itse olen korostanut ryhmilleni myös hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmaa: sinun ei tarvitse pinnistellä ja pyrkiä olemaan valoisa jos sille ei ole vielä aika.

Itsemyötätunto ja hyväksyvä ote omaan elämään vahvistaa eron keskellä rämpivää. Aina ei voi porskuttaa asenteella eteenpäin, vaikka sillekin on aikansa. Osalle ihmisistä on luontaisempaa taistella kohti uutta elämää, osa tarvitsee turvallisuutta ja hoivaa enemmän selviytyäkseen. Olennaista on, että osaat kuunnella itseäsi ja tarpeitasi sekä myös antaa itsellesi hyviä asioita.

Suomalainen eroseminaari on nykyään yksitoistaviikkoinen. Tapaamisten rakenne muodostuu yhteisistä osuuksista ja pienryhmäkeskusteluista, lisäksi kotiin annetaan tehtäviä. Vertaistuen voima on valtavan hoitava ja siitä myös annetaan parhaat palautteet ryhmien jälkeen, Ei ihme, että monet solmivat seminaarissa tapaamisensa ihmisten kanssa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Parisuhde ei ole aina välttämättä rakkaussuhde. Ihmisillä on lukemattomia syitä mennä yhteen, eikä niistä olla aina rehellisiä edes omalle itselle. Bruce Fisherin kirjoitti, että rakastuminen on huono syy mennä naimisiin, jos se on ainoa syy. Rakastuminen kestää aina aikansa, ja sen hälvettyä on aika kohdata kumppani ilman hormonihuuruisia laseja. Osa pareista siirtyy rakastamisesta rakastamiseen helposti, osalle paljastuu ikävä totuus siitä, ettei kumppani ollutkaan sellainen ihminen, jonka toivoi olevan. Silloinkin on vielä mahdollisuus valita haluaako kehittää suhdetta. Onko valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on? Ja voisitko ehkä itse muuttaa omaa asennettasi? Tärkeä kysymys on: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta minulta haluan?

Jos pohdit pitäisikö sinun erota, vastaa ensin näihin kysymyksiin

1. Koenko tulevani rakastetuksi, millä tavoin kumppanini osoittaa rakkautta minulle?
2. Koenko itse rakkautta kumppaniani kohtaan, miten osoitan sen
3. Saanko olla suhteessamme koko potentiaalini kokoinen?
4. Odotanko vai pelkäänkö yhteisiä viikonloppuja ja lomia?
5. Joudunko varomaan sanoja ja tekojani, ettei toinen hermostuisi?
6. Tulevatko tärkeimmät tarpeeni täytetyksi suhteessamme?

Välikädessä - Kirja siitä, mitä nuoret ajattelevat vanhempiensa erosta

Lasten ja nuorten kokemuksia vanhempien erosta ei ole montaa kertaa kerätty kansien väliin ainakaan niin että se olisi pääteemana. Mieleen tulee vain Päivi Lipposen ja Pirjo Wesaniemen vuonna 2005 julkaisema Lapsi ja ero -kirja, joka oli jatkoa Nainen ja ero ja Mies ja ero -kirjoille. Siinä kertomukset oli kerätty aikuisilta, joilla oli kokemus vanhempiensa erosta lapsuudessa tai nuoruudessa.

Suomen Kasperin tällä viikolla julkaisema Välikädessä -kirjassa ääneen pääsevät nuoret, joille vanhempien ero on ajankohtainen asia. Se ei tarkoita sitä, että se olisi tapahtunut juuri hiljattain, vaan sitä, että prosessi on yhä käynnissä tai loppusuoralla. Tämä tekee teoksesta erityisen kiinnostavan. Kirjan toimittajat Miia Lehtonen ja Minna Jaakkola ovat keränneet kirjaan ajatuksia yli sadalta 11-20 -vuotiaalta lapselta. Lopputulos on liikuttava ja vahva. Nuoret kannustavat puhumaan tunteistaan ja näkemään myös myönteisiä asioita erossa.

Tutkimuksista tiedetään, että lapset tarvitsevat tiedon siitä vanhemmiltaan ,ettei syy ole teidän. Asia on tärkeä ja vanhempien on se syytä muistaa.

"Kun vanhemmat kertoivat erosta, koko perhe eli isi, äiti, pikkusisko, isoveli ja minä istuttiin vanhempien sängylle. Siinä he kertoivat, että eroavat. Olimme pikkusiskomme kanssa varmoja, että syy oli meidän, vaikka äiti sanoi, ettei ero liittynyt mitenkään meihin lapsiin."

Lapsen maailma tulee kirjassa näkyväksi koskettavalla tavalla. Kirjassa on selviytymisen tunnelma ja siinä on mukana myös vahvistavia harjoituksia eron keskellä oleville lapsille ja nuorille.

"Kun vanhemmat erosivat niin tosi paljon helpotti se tieto, että mulla oli silloin kavereita samassa tilanteessa. Erosta ei tullut mitään noloa möykkyä, että siitä ei olisi voinut kavereiden kanssa puhua. Ajattelin silloin, että okei, en ole ainakaan epänormaali tai että mulla olisi jotenkin huonompi perhe kuin muilla, kun vanhemmat eivät pysyneetkään yhdessä. Monella muulla oli just sama tilanne silloin omassa perheessä."

Toivottavasti tämä kirja löytää kohderyhmänsä ja sen kanssa työskentelevät aikuiset. Olisi upeaa, että myös eron keskellä olevat vanhemmat voisivat tutustua tarinoihin, omilta lapsilta ei saa aina suoria vastauksia, koska he voivat suojella vanhempiaan omilta murheiltaan. Vaikka lapsi ei puhuisi, kannattaa keskustelu avata uudelleen ja kannustaa lasta kertomaan ajatuksistaan.

"Vanhemmat on nykyään hyvissä väleissä ja isällä on uusi naisystävä. Isällä on vähän huono tapa puhua äidistä tietyissä asioissa rumaan sävyyn, mutta näin vanhempana osaan ne sivuuttaa tai huomauttaa, ettei se ole oikein."

Koko kirjan läpi välittyy toivo: Sinä selviät, tämä on vaihe elämääsi. On ilahduttavaa, että kirja rohkaisee tunnekäsittelyyn ja vertaistukeen.

"Toivon, että elämä menee hyvin. Toivon, että oma perheeni ja parisuhde olisi toisi hyvä, eikä nämä vanhempien jutut vaikuta negatiivisesti meihin Ja että rakkaus olisi sitten myös ikuinen."

Nostot kirjasta Välikädessä -  Kirja nuorelle vanhempien erosta, Miia Lehtonen, Minna Jaakkola, Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry