Alku

Hyvä ystäväni pohti kerran monta vuotta sitten saunan pukuhuoneessa juoksulenkkimme jälkeen elämäänsä ääneen:

"Mitenkä se oma ihmissuhde itseen nyt poikkeaa muista ihmissuhteista? Samanlaista tarpomistahan tämä on: hyviä päiviä, huonoja päiviä. Hetkiä jolloin on aivan ihastuksissaan itsestään ja pysäkkejä joilla ei kestä ollenkaan omaa seuraansa."

Elämässä auttaa, että haluaa kehittää omaa suhdetta itseensä. Se edellyttää omien ajatusten tarkkailua, itsensä puhuttamista. Tarkkana olemista ja suunnan vaihtoakin. Anteeksi antamista. Rohkaisevia sanoa, palautteen antamista tai ainakin sen tahtomista. Aina ei kuitenkaan jaksa. Välillä väsyttää. Toisinaan eksyy vääriin ihmissuhteisiin. Joinakin päivinä vaan puskee tuulen läpi päästäkseen peiton alle tai tuijottamaan television armollista unohdusta, seuraavan päivän saapumista jouduttavaa puuduttavaa kuvaa. Juo pullon viiniä. Nukkuu tylsyyteen. Se on inhimillistä ja armollista.

Ruotsalainen pappi Olle Carlson kertoo kirjassaan Syvä elämänmuutos naisesta, joka kertoo hänelle elämänviisautensa: "Välillä täytyy eksyä, jotta voi löytää itsensä jälleen uudelleen". Lause lohduttaa minua, se muistuttaa siitä, että emme valmistu milloinkaan tässä elämässä, mutta matkatessamme eteenpäin ja kohdatessamme rohkeasti elämän tarjoamia mahdollisuuksia löydämme arvokasta tietoa  itsestämme koko ajan lisää.

Samainen viisas lenkkeily-ystäväni on kuunnellut itseään herkällä korvalla viime vuodet. Viime kesänä hän teki suuren elämänmuutoksen. Sanoi itsensä irti ja vaihtoi alaa. Kysyessäni mikä häntä auttoi eniten päätöksessään, hän vastasi:

"Pelkkä muutoksesta puhuminen ei vie mihinkään. Oli tehtävä oikeasti asioita toisin."

Tehtyäni kymmenen vuoden ajan ihmissuhdetyötä eronneiden ihmisten kanssa olen oppinut että antautuessaan muutokselle ja kuuntelemalla rohkeasti mitä elämä kysyy on mahdollista löytää vaikeastakin elämäntilanteesta uusi mahdollisuus. Tämän tähden aloitan tänään tämän blogin kirjoittamisen. Rohkaistakseni sinua elämässäsi ja auttaakseni ehkä muutoksessasi.