Rakkaus ja halu sekoittuvat helposti toisiinsa. Parisuhderakkauden
ytimessä on aina eroottinen vetovoima, se on salaisuus ja ihme, joka on
liittänyt kaksi ihmistä yhteen alkujaan niin, että he ovat tehneet päätöksen
sitoutua toisiinsa. Rakentaa elämäänsä yhdessä. Ehkä on turha edes idealisoida parisuhderakkautta
epäitsekkääksi toiminnaksi vaan sen voi nähdä onnenpotkuna, jossa kaksi
henkilöä tavoittelee samaa houkuttavaa palkintoa ja lopulta saavat nauttia
siitä yhdessä.
Helsingissä yli puolet talouksista on sinkkutalouksia. Lisäksi
on vielä paljon eronneita, lastensa kanssa eläviä parittomia. Moni etsii
kumppania, toivoo rakastumista kohdalleen. Entä jos jalat alta vievää urosta
tai daamia ei tulekaan vastaan? Voiko rakkautta houkuttaa luokseen silloin
toisin keinoin? Ainakin kannattaa miettiä antaako ehkä sittenkin vääriä
signaaleja ulospäin tai olisiko omassa tavassa raakata kandidaatteja jotain
analysoitavaa? Tiedän ihmisiä, jotka ovat rakentaneet parisuhteita päätöksestä
rakastaa toista ihmistä. He ovat tavanneet ehkä nettitreffeillä, kutsuilla tai
töissä. Viihtyneet yhdessä ja todenneet yhdessäolon mutkattomaksi. Alkuun
puuttunut kipinä on löytynyt matkan varrella, tutustuttaessa toiseen. Tällainen toisin päin tehty matka ei edusta
sitä mitä olemme tottuneet lukemaan satukirjoista tai naistenlehdistä, mutta se
on erinomainen vaihtoehto ehkä loputtomalle seuraavan rakastumisen odotukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti