Jos kauneus on katsojan silmissä, niin missä seksi on?

Nuorena naisena tapailin kerran miestä, joka oli armottoman ihastunut erääseen lentoemäntään. Asia selvisi treffeillämme. Kerran törmäsin heihin Sörkässä bussipysäkillä, hetken päästä sain tekstiviestin jossa mies selitteli minulle sitä, että vaikka lentoemo ei ollutkaan erikoisen kaunis, oli hän kuitenkin järjettömän ihastunut naiseen. Miehen logiikka ei oikein auennut minulle. Eikö rakkaus tee toisesta kaunista? Miksi hän halusi jakaa kanssani ajatuksensa? Ehkä hän oli vain hämmentynyt halunsa suuntautumisesta naiseen, joka ei edustanut hänen kauneusideaaliaan?

En ole koskaan lämmennyt erityisesti ulkonäkööni liittyville kohteliaisuuksille. Mietittyäni asiaa olen päätynyt siihen että asiassa hämmentää minua fokuksen tökähtäminen ulkoisiin seikkoihin. Vaikka minusta on toki kivaa olla nätti, näen sen mieluummin välkähtävän palautteena katsojan katseessa keskustellessamme, vangiten minusta enemmän kuin vain kuoren, kuin kuulen sen sanottavan ääneen.

Sanotaan että kauneus on  katsoja silmissä, entä missäpä luuraa seksi? Vastaukseksi saisi varmaan helposti värikkäitä kuvauksia.  Ihmisten välinen seksuaalinen vetovoimakenttä tai kentättömyys on elämän suuria mysteereitä. Se on myös parhaimmillaan kovin harvinainen tila. Ainakin silloin kun sitä ei ole alistettu päihteiden tuottamaksi provokaatioksi tai nopean seksuaalisen purkautumisen keppihevoseksi. Kuten Robert Burney on ilmaissut: Kaksi ihmistä, jotka tietoisesti pyrkivät kohti toisiaan, voi olla todella kaunis kokemus."

Naiminen on mutkattomimmillaan helppoa ajankulua johon voi heittää turhaumat ja stressin, mutta sielu edellä toista kohti kulkeminen vaatii jo enemmän. Ei alastomien vartaloiden kohtaaminen luo vielä ihmisten välille läheisyyttä, ei edes se, ettei tartte jännittää miltä näyttää vastamakkaroineen tai että orgasmi nasahtaa päälle samalla hekuman hetkellä. Seksi voi myös etäännyttää, suorituskeskeisessä tunteiden autiomaassa keitaalle ei mahdu juomaan kuin yksi kerrallaan.

Läheisyys syntyy siellä missä ihminen uskaltaa ensin katsoa itseään ja sen jälkeen toisen silmistä heijastuvaa omaa kuvajaistaan.