Olisimmeko vähemmän yksinäisiä jos jakaisimme tunteitamme?

Kuuntelen kuinka kaunis nainen itkee ja syyttää itseään. Hänellä on ollut pitkään stressiä, elämä on tuonut monta ikävää yllätystä, jotka hän on joutunut kantamaan yksin. Nyt häntä pelottaa, uudessa ihmissuhteessa on sanottu puolin ja toisin asioita vihan vallassa, eikä niitä saa otettua pois enää. Tarkoitus ei ollut satuttaa, mutta nainen ei jaksa uskoa anteeksiantoon. Kysymys on llmassa: ”Entäpä jos jään nyt kokonaan yksin?” Riidan pilvi varjostaa iltaa.

Nuori nainen on heittäytynyt ja antautunut suhteeseen, jossa mies perääntyykin parin viikon huuman jälkeen. Häpeä iskee. Sanotut sanat haluaisi ottaa takaisin. Itsesyytökset ovat raskaita. ”Miksi uskoin, miksi luotin sanoihin, helinään. Miksi annoin nähdä itseni paljaana? Miksi en lähtenyt ensimmäisenä, miksi jälleen petyin?  Parempi olla yksin.”

Terapeutti on tehnyt elämänsä aika paljon hyvää ja auttanut toisia. Ura on rakentunut omasta kivusta nousevan kutsumuksen varaan. Suurin tyydytys nousee muiden auttamisesta, tarpeellisena olemisesta. Illat ovat yksinäisiä, Facebook sykkii valoa hämärään ja hiljaiseen huoneeseen, keskusteluita tuttujen välillä syntyy ja sammuu. Ennen nukkumaanmenoa hän ottaa lämpimän kylvyn, se on kuin ihmisen syli, mutta turvallisempi.

Make ei saa pillua, naiset ovat hankalia. Niille on vaikea puhua, eikä ilman puhetta pääse eteenpäin. Oikeastaan Make haluaisi tyttöystävän, mutta puheen puutteessa ihmisen läsnäolon kaipaus kohdistuu seksiin. Se on hallittavampaa, helpommin ymmärrettävää ja hän tietää miltä se tuntuu. Se miltä kohtaaminen tuntuu on epämääräisempää. Seksissä voi suoriutua, ihmissuhteessa tehtävät liikkeet ovat  monimutkaisempia.

Pelko satutetuksi tulemisesta estää meitä avautumasta ja kohtaamasta ihmisiä. Ylistämme ja alistamme toisiamme.  Kurkimme aurinkolasien takaa toista ihmistä. Kun toinen lähestyykin meitä, mietimme miksi ihmeessä? Me koristelemme muiden elämät mielikuvituksellamme ja näemme niiden kauniit puolet, lähimmäistemme naamiot, puoleensavetävät puolisot, lahjakkaat lapset. Talon, autotallin ja puutarhan. Yksinäisyy, se koskee vain minua. Mitä minä olen tehnyt väärin jäätyäni ulkopuolelle?

Sananlasku sanoo ”Älä kadehdi toisen onnea, kun et tiedä hänen salaista suruaan.” Jos me todella tietäisimme toistemme salaiset surut, olisimmeko silloin lähempänä toisiamme, olisimmeko vähemmän yksin?

 

Lue myös Suvi Aholan kolumni yksinäisyydestä.