Mitä tunnetyöskentely tarkoittaa?

Asiakastyössäni kohtaan usein samat kysymykset: "Mitä itsensä rakastaminen oikein tarkoittaa?" "Kauanko minulta menee aikaa, jotta pääsen erosta lopulta yli?" "Milloin on oikea aika erota?" ja "Mitä tunteiden käsitteleminen tarkoittaa?" Kahta ensimmäistä kysymystä olen käsitellyt laajasti kirjoituksissani aiemmin, kolmas kysymys oli aiheenani viikko sitten Parisuhdekeskus Katajan blogissa ja neljänteen kysymykseen vastaan nyt.

Kun ihminen kohtaa elämässään kriisin, kuten avioeron, käy hän yleensä luonnostaan läpi kaikki klassisen kriisiteorian osat. Siinä selviytymisen prosessi on jaettu neljään erilaiseen vaiheeseen, joilla kaikilla on tärkeät tehtävänsä. Mikä tärkeintä, kaikkiiin kohtiin liittyy tunteiden käsittelyä, jota edistää tunteisiin reagoiminen ja niistä keskusteleminen.

1. Sokkivaihe (Kaaos, kieltäminen, kesto korkeintaan muutama vuorokausi.)
2. Reaktiovaihe (Etsitään merkitystä tapahtuneelle, miksi juuri minä? Noin 4-6 viikkoa.)
3. Läpityöskentelyvaihe (Antaudutaan tapahtuneen käsittelylle syvemmin, 6 kk-1 vuosi traumasta, huomio kääntyy menneisyydestä tulevaisuuteen.)
4. Uudelleensuuntautumisvaihe (Kriisiin liittyvät tunteet on käsitelty, kriisi voi saada uusia merkityksiä.)
   (Johan Cullbergin kriisiteoria)

Rakkaussuhteen päättymistä prosessoivalle henkilölle vaiheet ovat usein hyvin tunnistettavia. Eroseminaariin hedelmällisintä on tulla kolmannessa vaiheessa, jolloin ollaan otollisimmassa kohtaa mallin mukaiselle kognitiiviselle työskentelylle. Kokemus on kuitenkin osoittanut minulle,  että apua ryhmästä ovat saaneet myös ne, jotka käyvät yhä läpi kakkosvaihetta tai ovat siirtyneet jo neloseen. Onpa minulla ollut ryhmissä ihmisiä, jotka ovat eronneet jo vuosiakin aiemmin. Ajattelen myös, että hyvässä ryhmässä on aina eri vaiheissa olevia henkilöitä, se on silloin molemmin puolen parantavaa. Jaettu, kaunis kokemus.

Vaikka kriisiteoria on linjannut vaiheet napakasti, on selvää, että eri ihmisillä ne voivat ottaa eri tavoin aikaa. Oleellista on myös, saako kriisissä itselleen apua ja onko valmis ottamaan vastaan myös vaikeita tunteita. Osa ihmisistä pakenee surua, vihaa ja häpeää esimerkiksi päihteisiin, satunnaiseen seksiin tai tuhoaviin ihmissuhteisiin. Oleellista paranemisen kannalta olisi kuitenkin ottaa tunne vastaan, suostua sille. Koska niin kauan kuin jokin tietty tunne nousee esiin, niin kauan sillä on jotain asiaa sinulle. Tunnekäsittely on siis yksinkertaisesti kuvattuna sitä, että tunnustelet miltä itsessäsi tuntuu, pyrit tunnistamaan tunteen ja ilmaisemaan sitä niin, ettei siitä ole sinulle tai muille vahinkoa. Usein jokin vahva paljon näkyvyyttä ja tilaa ottava tunne kätkee sisäänsä myös muita tunteita. Esimerkiksi hyvin vihaisen ihmisen sisällä voi olla paljon surua tai häpeää.

Aina kun kohtaamme elämässämme kriisejä, nostavat niiden mukana nousevat tunteet samalla myös pintaan menneisyydessä koettuja kipuja ja menetyksiä. Kaikki erosi yhteydessä kokemasi voimakkaat tunteet eivät siis johdu vain tästä nyt tapahtuvasta tilanteesta, vaan niihin sekoittuu aikaisempien tapahtumien tunnelmia. Eksäsi ei siis ole vastuussa yksin kaikesta siitä tunnekivusta jota koet, vaikka siihen nojaaminen voisikin helpottaa eroon liittyvien tunteiden käsittelyä.

Jos blokkaat tunteesi sisällesi tai kieltäydyit käsittelemättä niitä, teet todennäköisesti itsellesi karhunpalveluksen, koska jätät hyödyntämättä sen korvaamattoman opin, jota voisit itsestäsi saada niiden avulla. Kuitenkin, on hyvä tiedostaa, että eri ihmiset käsittelevät tunteitaan eri tavoin. Kenelläkään ei ole oikeutusta astua toisen rajojen sisäpuolelle määrittelemään kuinka omaa elämäntilannetta tulisi käsitellä.

Jos sinun on vaikeaa tunnistaa tai ilmaista tunteitasi, olisi hyvä, että etsisit itsellesi apua ammattiauttajalta, kuten psykologilta tai mielenterveyshoitajalta. Myös ohjattu vertaistukiryhmä voi toimia hyvin.