Tässäpä asian hedelmällinen ydin: Ketään ei noin pääsääntöisesti kiinnosta, mitä sinä teet, joten voisitko ruveta elämään elämääsi niin, että saisit siitä itsellesi parhaimman irti? Tai voisitko luopua sen pohtimisesta, mitä muuta sinusta ajattelevat, koska ne muut ajattelevat lähinnä itseään tai sitä, mitä muut ajattelevat heistä. Näin pääsääntöisesti. Joku on joskus sanonut, että maailma olisi parempi paikka elää, jos ihmiset ajattelisivat enemmän itseään ja uskaltaisivat tehdä asioita, joista tulevat itse onnellisiksi. Asiantuntijoiden mukaan hyvä parisuhdekin on sellainen, jossa molemmat ottavat vastuun omasta onnellisuudestaan, eikä tulkinnalle tai toisen miellyttämiselle jätetä syöttöpaikkoja.
Olen monesti miettinyt että facebookkaaminen on minulle eniten itsetuntemuksen väline ja arviointityökalu omaan kehitykseeni. Talteen jää data, joka kiinnosti minua tänään, teemat joiden parissa olen askaroinut ja jotka vievät minua eteenpäin elämässäni. Toki se on myös ikkuna monen minulle tuntemattomamman ihmisen maailmaan ja myös niiden läheisten, joiden seurassa en voi muuten viettää aikaani. Viestintäkanavana se on pulmallinen, koska huomaan rajoittuvani oman kuplani sisälle, tietenkin. Yrittäjänä tarvitsen facebookkia mainostamiseen. Olen viettänyt aikaa facebookissa yhdeksän vuoden ajan ja huomaan kipuillen nyt myös sen aiheuttamat ongelmat itselleni. Ne ovat melkein samat kuin minkä tahansa korviketoiminnan, johon suuntaan huomioni ikävystyessäni. Facebook on minulle laiskan mieleni representaatio, se päästää minut liian helpolla. Kevät on ja kesä lähenee. Kuulen kutsun sisältäni. Haluan pois päästäni löytääkseni kehooni. Enkä usko kenenkään huomaavan lähtöäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti