NLP eli Neuro Linguistic Programming on soveltavan psykologian suuntaus ja käytännöllinen tietoisuuden kasvattamisen väline, joka sisältää runsaasti tehokkaita menetelmiä henkilökohtaiseen muutokseen ja sujuvaan vuorovaikutukseen. Sitä käytetään ja sovelletaan mm. koulutuksessa, valmentamisessa, terapiassa, asiakaspalvelussa, myynnissä ja johtamisessa. Se soveltuu myös yksilön oman kasvun välineeksi. Suomeen NLP saapui 90-luvun alussa, jolloin myös Suomen NLP-yhdistys perustettiin. Näihin aikoihin pääsin myös itse tutustumaan välineeseen ensimmäisen kerran. Asiakastyössäni olen käyttänyt NLP:n menetelmiä silloin tällöin vuosien aikana, olen myös kirjoittanut yhdistyksen julkaisemaan MIELI-lehteen. En ole kuitenkaan hankkinut sertifioitua koulutusta itselleni, vaan menetelmään liittyvä osaamiseni perustuu lyhyisiin kursseihin, kirjallisuuteen ja hedelmällisiin keskusteluihin tuntemieni NLP-kouluttajien kanssa.
NLP on antanut perustan myös monille innovaatiomalleille, joista pääsin tutustumaan Anu Vihosen johdolla hollantilaisen Lucas Derksin sosiaalipanoraamamalliin viime viikonloppuna. Malli auttaa oivaltamaan, kuinka tuntemamme ihmiset ovat henkilöityminä sijoittuneet mielenmaisemaamme. Muuttamalla siis mielessämme olevien henkilöitymien sijainteja muuttuvat suhteemme näihin ihmisiin paremmiksi myös todellisessa elämässä. Lisäksi luvataan, että, vuorovaikutuksesta tulee sujuvampaa. Mallia voi soveltaa niin lähisuhteisiin kuin työympäristöönkin. Oikeastaan mihin vain, missä olet osa jonkinlaista ryhmää. Idyea on, että asemoimme itsemme ja läheisemme piirtämällä tai vaikka lattialle asetettavien lappujen avulla niin, ettäs se kuvaa mahdollisimman hyvin mielenmaisemaamme. Tämän jälkeen asetumme kunkin henkilön kohdalle tuntemaan hänen ajatuksiaan ja tunteitaan (eli omiamme) ja lopulta autamme heitä siirtymään parempaan asemaan suhteessa muihin, mutta niin että kunnioitamme omaa tunnemaisemaamme eli ekologiaamme.
Yksi NLP:n perusoletuksista on, että ihminen luo oman todellisuutensa, ja näin olemme siis kaikki karrikoidusti oman mielikuvituksemmekin asukkeja. Myös sosiaalipanoraamamallissa ajatellaan, että olemme liittäneet henkilöihin myös sellaisia asioita, joita heissä ei välttämättä ole (henkilöiden omasta mielestä), mutta jotka ovat meille totta. Ohjatussa sosiaalipanoraamassa meillä onkin mahdollisuus antaa näille ihmisille sellaisia voimavaroja, joita itse katsomme heidän tarvitsevan. Ihminen itse ei välttämättä koe olevan niiden puutteessa. Mutta kuten aina NLP:n yhteydessä, tässäkin, olennaista on oma kokemus ja todellisuus ja sen muuttaminen. Tässä kuitenkin tuli itselleni eteen myös suurin vaikeus kokemukselliseen ymmärtämiseen. Haasteeksi muodostui siis se, kuinka oman pääni sisällä tapahtuva temppu siirtyisi todellisuuteen. Kuinka voimavarat, joita en ole pystynyt antamaan läheiselleni todellisuudessa viimeisten kymmenien vuosien aikana, pystyisivät saavuttamaan hänet nyt askarrellessani mieleni maisemassa? Ymmärrän toki että oma asenteeni ja tapani nähdä muuttaa kokemustani, mutta ongelmani on uskoa siihen, kuinka saisin ihmiset muuttumaan siinä muuten kuin muuttumalla itse, eikä sekään aina auta, koska ihmisten väliseen dynamiikkaan tarvitaan aina jonkinlainen yhteys, eikä edes läheisiin ihmisiin ole tätä aina olemassa. Toistan, edes läheisiin, koska ihminen voi olla lähellä sinua psyykkisesti vaikka et olisi häneen yhteydessäkään. Toisaalta voi olla, että suhtauduin asiaan enemmän ihmisten persoonallisuuksien kuin vuorovaikutussuhteiden kautta. Vaikkei niitä toki voikaan erottaa toisistaan.
Haasteista vahvuuksiin. Parhainta mitä sain sosiaalipanoraamaviikonlopusta oli Anu Vihosen lempeä ohjaus, inspiroiva ryhmä ja ihmissuhdedynamiikkaan liittyvät oivallukset, joita aion hyödyntää jatkossa osana erotyöskentelyä, niin ryhmissä kuin yksityisvastaanotollakin. Varsinkin läheisyys, etäisyys ja viestintä nousivat tärkeiksi teemoiksi viikonlopun annissa. Uskon mallista olevan hyötyä ihmisille, jotka pohtivat päättynyttä ihmissuhdettaan ja sen dynamiikkaa. Tietenkin myös heitä jotka haluavat parantaa suhdettaan läheisiin juuri nyt. Suluissa oma tulkintani oletuksesta, vapaasti kommentoitavissa.
Mallin taustaoletukset
Suhde on sama kuin sijainti. (mielikuva ja tunne vastaa visualisaatiota)
Sosiaaliset mielteet muodostavat ainutlaatuisen mielen rakennelmien luokan, jota kutsutaan henkilöitymiksi. (henkilöt vastaavat osia itsestämme enemmän kuin todellisuutta)
Henkilöitymät hallitsevat vuorovaikutusta. (oletuksemme ihmisistä dominoivat vuorovaikutussuhteitamme)
Henkilön sosiaalinen panoraama on ensisijainen mielle hänen suhteistaan ja muutos sosiaalipanoraamassa muuttaa väistämättä kyseessä olevan ihmissuhteen. (mielikuvan muuttaminen muuttaa todellisuutta, vaikein kohta minulle)
Anu Vihosen yrityksen sivuille >>
Sosiaalipanoraamasta paljon hvyää elämään saaneena: oma kokemus tuosta haastavaksi kokemastasi osiosta on, että ihmiset muuttuvat (minua kohtaan) ja muuttavat käytöstään (minua kohtaan) juurikin siksi, että itse toimin, asennoidun ja viestin jotenkin eri tavoin kuin aiemmin. Jos ja kun olen asetellut henkilön mielenmaisemassani eri kohdalle ja varustanut eri voimavaroin, kuin ennen, muuttuu käytökseni ja viestintäni häntä kohtaan jollain tavoin. Esimerkkinä pitkä suhteeni "saavuttamattomaan mieshenkilöön": hänelle oli ilmaantunut kasvot ja nimi ja hän oli muutettu ja siirretty "kasvottomasta tiiviistä möhkäleestä ihan mun lähellä" pidemmälle. Rakastettavaksi ja tärkeäksi henkilöksi, mutta pidemmällä. Joten minun itseni lähellä oli tilaa. Jollekin, jota en toki vielä tiennyt, mutta olipahan kuitenkin tilaa. Ja niin mun käytös tätä henkilöä kohtaan ja itseäni kohtaan - tässä asiassa - muuttui ihan oikeasti ja konkreettisestikin. Olit hienosti kuvannut tuossa sitä, että "tarvitaan jonkinlainen yhteys". Yhteyttä tarvitaan, ja mun osalla sen oli tärkeintä olla kunnossa itseeni. Suurimman osan merkittävästä muutostyöstä tein omassa päässäni, koska sellaista yhteyttä mulla ei ollut, että olisin voinut hänen (saavuttamaton mieshenkilö) merkityksestä mun elämässä ja mun merkityksestä hänen elämässä hänen kanssaan keskustella. Muutos, mikä tapahtui ihan oikeassa omassa elämässä, oli merkittävä:-)
VastaaPoista