Kun tiedämme, että rakkauden monet muodot vaihtelevat tilanteen ja ihmisten mukaan suhteissa, miksi itsensä rakastamisesta pitäisi tehdä mystiikkaa? Näen, että sitäkin on useita lajeja: Voin rakastaa itseäni lempeästi lohduttaen, voin rakastaa itseäni viisaasti ja armahtaen, voin rakastaa itseäni kärsivällisesti (vaikka oppi minkä haluaisin saada haltuuni ei vain näy menevän perille), voin jopa rakastaa taitojani, jotka antavat minulle iloa ja kyllä voin myös himoita itseäni: seksi itsen kanssa kun on vieläkin ehkä hieman vähätelty asia, onneksi HalutOn-blogin ihanat naiset Tarja ja Veera jaksavat meitä muistuttaa tästäkin tärkeästä rakastamisen lajista.
Tiedämme. että muutokseen aikaan saamiseen tarvitaan toistoja. Voisitko luvata, että alat puhua itsellesi rakkaudellisemmin? Mistä kaikesta haluat antaa itsellesi hyvää palautetta? Voisitko löytää itsestäsi puolia, jotka tarvitsevat huomiota, piiloon jääneitä kauniita asioita, jotka kaipaavat katsettasi?
Minulle on aina ollut helpointa ajatella että itsensä rakastaminen on sitä, että on itsensä parhain ystävä. Se on ihmisuhde, joka ei sulje pois muita, mutta auttaa rakentamaan niistä parempia. Itsensä ajatteleminen ystävänä auttaa myös rajojen pitämisessä ja luo vahvuutta vaikeisiin tilanteisiin. Tärkeää on vain muistaa, että aivan samoin kuin muitakin suhteita täytyy suhdetta omaan itseen hoitaa. Se tarkoittaa itselleen ajan antamista, kehityskeskusteluja ja sen hyväksymistä, että kuten kaikissa ihmissuhteissa, on tässäkin välillä haasteita ja turhautumista, eikä sellaisten hetkien pidä johtaa hylkäämiseen vaan kasvuun.
Pidän avoimen yleisöluennon perjantaina 9.9. HSP Suomen Erityisherkät ry:n järjestämässä tilaisuudessa, tervetuloa! Lue lisää >>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti