Tämä on siis eräällä tavalla uuden ajan ensimmäinen äitienpäivä minulle. Mullistava, koskettava ja varmasti ikimuistoinen. Vietin 19 vuotta heidän lähivanhempanaan, minulla oli arjessa perhe läsnä. Nytkin he ovat kyllä lähellä, mutta minun pitää sopeutua uuteen elämään, jossa yhteys toimii pääosin etänä.
Omaan äitiini verrattuna olen ollut äitinä tiukempi ja enemmän rajoja laittava. Tapani kasvattaa on ollut aika rutiinikeskeinen, kuitenkin useimmiten rento ja luulen, että olen ollut hyvin kiltti. Erityisesti olen halunnut kasvattaa lapseni ymmärtämään tunteiden merkitystä. Oppimista siinä on ollut minulla itsellänikin. Ahdistun helposti jos välit läheisiin ovat hankalat, minun on pitänyt tietoisesti opetella, että vaikeatkin tunteet ja riidat kuuluvat elämään. Että niitä on hyvä sietää. Monesti olen joutunut kamppailemaan, etten olisi liian aikaisin mennyt lasteni väliin heidän selvittäessä asioitaan. Onneksi useimmiten onnistuin siinä. Vain vuoden välein syntyneet sisarukset ovat kasvaneet läheisiksi keskenään, minä olen siitä hyvin onnellinen. Sukulaisuus ei tee itsestäänselvästi ihmisistä toisilleen tärkeitä.
Tämä kevät on poikkeuksellinen myös siksi, että synnytin kaksi kirjaa. Ensimmäisessä olin yhtenä kirjoittajana isossa äitijoukossa, toinen on ihan omani: erovuoden selviytymisopas. Äitikirjaa on myyty hyvin äitienpäivälahjaksi, kuulin äskettäin. On huippujuttu, että se on löytänyt lukijoiden luo. Jos et vielä ole kuullut kirjastamme Lasten oppeja äideille, niin tutustu Hidasta elämää -sivustolla siihen. Kirja sopii mahtavan hyvin kaikille äideille lahjaksi, koska kirjan kertomuksissa on tarinoita eri puolilta elämää.
Niin ja ehdit vielä osallistumaan myös kirjan arvontaan Pienperheyhdistyksen Facebook-sivulla, jossa kommentoimalla postausta voit saada kirjan omaksesi ensi viikon arvonnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti