Sinä pystyt auttamaan itseäsi

Sisäsyntyinen onnellisuus on neuropsykologi Rick Hansonin kirjoittama kirja, joka antaa konkreettisia neuvoja mieleensä eksyneille. Onni, huoli, ahdistus, rakkaus: kaikki tunteemme vaikuttavat hermoverkostoomme konkreettisesti. Et saa passiivisesti odottamalla parempaa itsetuntoa, et syyllistämällä itseäsi tunteistasi, mutta sinulla on kuitenkin valta vaikuttaa mielesi kautta ajatuksiisi, tunteisiisi ja kyllä, myös kokemuksiisi, kuin lopulta itsesi rakastamiseen.

Se mihin kohdistetamme huomiomme, muovaa aivojamme. Mutta se ei tapahdu hetkessä tai viikossa. Mitä pitempään olet ollut masentunut tai mielesi on hakeutunut negatiivisiin asioihin, sitä kauemmin tarvitset ajatusjumppaa luodaksesi uusia polkuja.

Mieli rakentaa aivoja päivästä päivään, jos olet kuukausia tarponut ahdistuksen suossa, voi ottaa saman verran, jotta saa askeleensa nousemaan kevyemmin. Jos olet masentunut, tarvitset tähän lisäksi todennäköisesti ammattilaisen apua.

Hanson kirjoittaa: "Kaikki henkiset prosessit perustuvat hermoston toimintaan." Henkinen meissä on siis neurobiologin mukaan hermostollista meissä. Meillä on mahdollisuus auttaa hermojärjestelmäämme vahvistumaan erilaisin itsetuntemusharjoituksin ja samalla kasvamaan myös henkisesti.

Kovasti viime vuosina esillä ollut ominaisuus erityisherkkyys kuvaa tiettyä persoonallisuustyyppiä, jonka hermojärjestelmä on virittynyt herkemmin kuin valtaväestön (amerikkalaisen erityisherkkyyttä tutkineen psykologin Elaine Aronin mukaan väestöstä noin 20-25% kuuluu tähän joukkoon). Moni erityisherkäksi itsensä tunnistanut asiakkaani onkin usein kuvannut kokemusmaailmaansa enemmän henkisenä prosessina. Hansonin kirja tuo tähänkin mielenkiintoista valoa.

Psykologia ja neurotieteet ovat ottaneet valtavan kiinnostavia askeleita ihmisen mielen tutkimisessa. Onneksi, koska kaikki mikä autttaa meitä ymmärtämää itseämme paremmin auttaa meitä elämään täydemmin.



Haluatko oppia lisää herkkyydestäsi ja tunteistasi? Tule mukaan marraskuussa kurssilleni Ystävyyden Majataloon >>

Saan sinusta merkityksen

Maanantaina vietin yritykseni neljävuotispäivää sopivasti Yrittäjän päivän kunniaksi. Yrittäjyys ei ollut koskaan haaveeni, mutta se tarjosi rakenteen, jonka sisässä voin toteuttaa kutsumustani, ihmisten auttamista erokriisistä eteenpäin.

Matkan varrella paletti on laajentunut ja nykyään teen myös muita muutosvalmennuksia ja koulutuksia. Eniten minua inspiroi yhteinen matka, jonka saan asiakkaideni kanssa viettää. Uutta tarkoitusta hakeva ihminen on kaunis.On sanottu, että kun ego suree menetystään, sielu riemuitsee voitostaan. Tämän näen tapahtuvan, yhä uudelleen. Kiitos siis sinulle, joka olet kulkenut kanssani asiakkaanani tai lukijanani. Läsnäolosi on minulle tärkeä, saan siitä merkityksen työlleni.

Ihminen pelastuu rakkauden avulla ja rakkaudessa

Logoterapian perustajanViktor Franklin mukaan rakkaus ja omatunto ovat ihmisen kykyjä joilla hän kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Omantunnon avulla ihminen kykenee tiedostamaan kunkin tilanteen ainutlaatuisen tarkoituksen. Tarkoitus on aina ainutlaatuinen. Jokainen on viime kädessä korvaamaton.

Muuttaisinko sanajärjestystä?

Kirjoitin tunteista ja niiden tulkitsemisesta vieraskynässä Erityisherkän elämää -blogissa.

"Monella erityisherkällä on tämä kameleonttimainen taito mukautua ympäristöön ja saada pelkonsa ja kipunsa piiloon. Henkilö voi näyttää täysin rauhalliselta ja itsevarmalta samaan aikaan kun hän kokee kasvavaa pakokauhua sisällään ja etsii itsestään turvapaikkaa tilanteessa, josta ei pääse pois. Monet meistä herkistä ihmisistä myös osaavat tämän taidon mennä piiloon omaan sisäänsä. Sekin on lahja." 

 Lue koko juttu: >>

Voisitko antaa itsellesi luvan rakastaa itseäsi?

Itsensä rakastamisesta puhutaan paljon, mutta monelle se on käsitteellisyydessään hankala asia ymmärtää, on helpompi käsittää, mitä tarkoittaa toisen ihmisen rakastaminen, koska se on ainakin useimmille tuttu asia. Tai onko sittenkään? Rakkauskeskustelulla on usein tapana mennä filosofiseksi, rakkaus kun merkitsee meille niin monia asioita, joista osa on sangen itsekkäitä ja haluun perustuvia: Rakastan sinua,koska haluan sinua tai sinulta jotain.

Kun tiedämme, että rakkauden monet muodot vaihtelevat tilanteen ja ihmisten mukaan suhteissa, miksi itsensä rakastamisesta pitäisi tehdä mystiikkaa? Näen, että sitäkin on useita lajeja: Voin rakastaa itseäni lempeästi lohduttaen, voin rakastaa itseäni viisaasti ja armahtaen, voin rakastaa itseäni kärsivällisesti (vaikka oppi minkä haluaisin saada haltuuni ei vain näy menevän perille), voin jopa rakastaa taitojani, jotka antavat minulle iloa ja kyllä voin myös himoita itseäni: seksi itsen kanssa kun on vieläkin ehkä hieman vähätelty asia, onneksi HalutOn-blogin ihanat naiset Tarja ja Veera jaksavat meitä muistuttaa tästäkin tärkeästä rakastamisen lajista.

Tiedämme. että muutokseen aikaan saamiseen tarvitaan toistoja. Voisitko luvata, että alat puhua itsellesi rakkaudellisemmin? Mistä kaikesta haluat antaa itsellesi hyvää palautetta? Voisitko löytää itsestäsi puolia, jotka tarvitsevat huomiota, piiloon jääneitä kauniita asioita, jotka kaipaavat katsettasi?

Minulle on aina ollut helpointa ajatella että itsensä rakastaminen on sitä, että on itsensä parhain ystävä. Se on ihmisuhde, joka ei sulje pois muita, mutta auttaa rakentamaan niistä parempia. Itsensä ajatteleminen ystävänä auttaa myös rajojen pitämisessä ja luo vahvuutta vaikeisiin tilanteisiin. Tärkeää on vain muistaa, että aivan samoin kuin muitakin suhteita täytyy suhdetta omaan itseen hoitaa. Se tarkoittaa itselleen ajan antamista, kehityskeskusteluja ja sen hyväksymistä, että kuten kaikissa ihmissuhteissa, on tässäkin välillä haasteita ja turhautumista, eikä sellaisten hetkien pidä johtaa hylkäämiseen vaan kasvuun.

Pidän avoimen  yleisöluennon perjantaina 9.9. HSP Suomen Erityisherkät ry:n järjestämässä tilaisuudessa, tervetuloa! Lue lisää >>

Miksi valitsit juuri hänet?

Suuri osa ihmissuhteissamme kohtaamistamme kriiseistä on ollut odotettavissamme, vaikka suurinta osaa niistä emme ole halunneet nähdä ennen kuin elämä on tuonut meidät väistämättömän eteen. Uskottomuus, pettymys, luottamuksen menetys, hylätyksi tuleminen. Hetki, jolloin näemme, että meidän tulee astua ulos, vaikka se väistämättä satuttaa rinnalla kulkijaa. Olen monesti miettinyt, kumpi on kipeämpää: jätetyksi tuleminen vai lähtöpäätöksen tekeminen. Molemmista minulla on omaa kokemusta.

Asiakkailtani olen kuullut lukemattomia tarinoita aidan molemmin puolen. Vaikka suurin osa eroryhmiini ja yksityisvastaanotolleni tulijoista on vahvistusta ja uutta suuntaa hakevia jätettyjä, on viime vuosien aikana joukossa ollut yhä enemmän lähtöpäätöksen tehneitä.  Molempien repuissa kivet painavat, mutta eri tavoin.

Sanotaan, että minun haavani tunnistaa sinun haavasi ja siksi ihmisellä on taipumus tuntea vetoa henkilöön, jonka tarina täydentää omaa minämaisemaa, joko kutsuen vielä kerran uudelle kipeälle kertauskierrokselle tai auttaen eteenpäin aiemmin ratkaisemattomien polkujen suunnannäyttäjäksi  Siksi yksi tärkeimmistä asioita eroryhmissä onkin sen pohtiminen, miksi valitsin juuri hänet?

Meissä kaikissa on erilaisia puolia ja tarpeita. Voi olla hämmentävää huomata, kuinka erilaiset ihmiset meitä voivatkaan vetää puoleensa. Hiljattain eräs ystäväni kuvasi, kuinka hän avasi kumppanilleen pääsyn sydämeensä, vaikka egon luoma kuva mahdollisesti puolisosta oli ollut hyvin toisenlainen. Muutama vuosi aiemmin toinen ystäväni avasi samaa asiaa puhuessaan rakastetustaan tällä tavoin: "Minulle oli yllätys, että tässä tämä mies nyt on. Niin toisenlaisena kuin odotin, mutta juuri sellaisena, jota voin ja haluan rakastaa." Joskus toisen näkeminen "uusin silmin" voi avata myös pitkässä parisuhteessa maiseman salaiseen puutarhaan.

Rakkaus on mahdollisuus, joka on luonamme riippumatta siitä kuljemmeko yksin tai pareittain. Siksi on tärkeätä huomata, että syy onnettomuuteesi ei välttämättä ole parisuhteesi vaan omat odotuksesi elämältä ja oma taitosi tehdä itsesi onnelliseksi tai onnettomaksi.Emme valitse tunteitamme, mutta valitsemme tekomme. Sanotaan myös, että ajatuksemme tuottavat tunteita. Mikään ei ole yhdellä silmäyksellä selvää, puolisosi on mahdollisuuksien maailma.

Identiteettikriisi on huonoin syy parisuhteen päättämiseen, harmi vain, että se ymmärretään usein liian myöhään.

Voiko eksän kanssa olla ystävä?

Kysymys, johon olen saanut vastata lukemattomia kertoja on, voiko eksän kanssa olla ystävä? Viimeksi tätä kyseli minulta Hesarin toimittaja, juttu ilmestyy tulevan torstain lehdessä. Aihe on minulle tärkeä, koska sen lisäksi, että olen eksäni ystävä, myös eksän eksä on läheinen ystäväni, vaikka aikoinaan hän olikin osa kolmiodraamaamme. En olisi ikinä maailmassa uskonut, että niin voisi käydä.

Näin kuitenkin kävi, olen kirjoittanut tapahtuneesta täällä aiemminkin. Toisen osapuolen, eli lasteni kakkosäidin Tarjan näkemys löytyy HalutOn blogista, jossa sain olla viime viiikon Pinkki pilleri.

Lapset ovat tärkein syy olla edes muodollisissa väleissä eksän kanssa, mutta kyllä jotkut lapsettomatkin pysyvät toistensa elämässä. Tärkeää on kuitenkin ensin ottaa kunnolla irti, Parisuhteesta ei siirrytä ystävävaihteelle käsi kädessä, ensin pitää tehdä tunteiden raivaustyö ja se vesakko on todennäköisesti molemmille eri tavoin haastava. Yleensä se edellyttää reilun pituista jaksoa, jossa ollaan erillään toisesta niin hyvin kuin mahdollista ja hoidetaan pakolliset asiat esimerkiksi sähköpostein tai viestein. Jättäjä ei voi millloinkaan olla jätetyn hoitaja. Tällaisen suhteen käyttövoima kun useimmiten on jättäjän syyllisyydessä ja jätetyn toiveessa, että toinen vielä harkitsee jäämistä. Irrottautuminen pitkittyy ja monimutkaistuu.

Kun lasteni isästä ja minusta tuli noin kolmantena vuonna eromme jälkeen kaverit, sain usein vastata kysymykseen miksi oikein erosimme, kun tulemme niin hyvin toimeen? Vastaukseni oli, etteivät eron syyt olleet mihinkään muuttuneet, ystävyys sopi meille vain paremmin.

Yhteinen ystävyys, edes kaveruus, ei onnistu ilman molempien halua, siinä mielessä tilanne on sama kuin parisuhteessakin.Uusi lähentyminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että on työskennellyt oman eronsa läpi. Parisuhteessa ei voi milloinkaan laittaa toista vastuuseen omasta onnellisuudestaan. Ajattelen niin, ettei myöskään eron jälkeen voi asettaa toista yksin vastuuseen omasta onnettomuudestaan. Tunteita ei voi, eikä saa kieltää. Sinulla on oikeus tuntea kaikki tunteet läpi, mutta sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan olla omalla puolellasi, vahvistua ja löytää elämälle uusi merkitys. Siihen tarvitset uskoa ainakin itseesi, toivoa tulevaisuutta kohtaan ja kykyä nähdä, ettei rakkaus elämästä hävinnyt, vaikka suhde päättyi. Ero on aina myös mahdollisuus.

Eron jälkeinen ystävyys ei kuitenkaan ole mikään yleinen tavoitetila, sinulla on toki oikeus päättää, mikä suhteesi on entiseen puolisoosi tai onko sitä ollenkaan välillänne.

Kuinka erosta selviää? Marikan vinkit löydät Hidasta elämää -sivustolta.

Puhuminenko yliarvostettua?

Annoin haastattelun Me Naisille kuluvalla viikolla. Aiheena oli avioero. Toimittaja oli kuunnellut minua tarkasti, en joutunut tekemään muutoksia tekstiin. Ystäväni kommentoi jutun luettuaan, että puhuminen on yliarvostettua. Mieleeni nousi keskustelumme myötä myös toisen ystäväni kommentit minulle aikoinaan hänen neuvoessaan minua eronjälkeisessä deittiviidakossa: "Marika puhut liikaa, miehet pelästyvät puhettasi. Ole hiljaa ja anna asioiden kehittyä." Jotain ehkä opinkin, aikojen kuluessa ainakin sen, että aina oma avautuminen ei tee toisesta avointa. Itse asiassa, vaikka avoimuudella on taipumus synnyttää avoimuutta, ei se toimi ilman tarvittavia tunnetaitoja. Mitä nämä tunnetaidot ovat? Mistä puhumme, kun puhumme läheisyydestä ja voisiko tunteiden ilmaisua harjoitella? Varmasti.

Ihailemani rohkeusvalmentaja Jevgeni Särki rohkaisee ihmisiä puhumaan peloistaan, koska silloin pelko muuttuu käsiteltäväksi, jopa ylitettäväksi asiaksi. Hän kannustaa lähtemään avoimesti kohti uutta kiinnostavaa ihmistä ja pohtii, että vaikeus ei olekaan suhteissamme, vaan siinä, kuinka toimimme niitä aloittaessamme. Jos et tiedä, mitä haluat avioliitoltanne tai ehkä jopa harkitset eroa,  voi sen ääneen sanominen olla suuri askel kohti selkeämpiä vesiä. Kriisi; etääntyminen ja kiristyneet välit eivät häviä mielikuvittelemalla ne näkymättömiin. Ahdistus kasvaa parhaiten maaperässä, jossa sanat eivät viihdy. Sama koskee deittailun alkuvaihetta, pihtaamalla ajatuksiasi pidät toista vallassasi, mutta etäännytät häntä itsestäsi. Ei epävarmuudesta puhuminen ole heikkoutta, se on sen osoittamista että kunnioitat toista ja itseäsi. Voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itselleen ja päästäessään toisen lähelle itseään, on mahdollista oppia itsestään lisää.

Dialogin kautta opimme itsestämme tavattoman paljon enemmän kuin oman päämme sisällä harhaillen. Puhuminen ei siis mielestäni ole yliarvostettua, mutta sydänten kohtaamiseen tarvitaan enemmän. Vetovoima on monimutkainen ja kiehtova kudelma kahden ihmisen välillä.Vuorovaikutus elää välillämme silloin sanoista huolimatta, mutta myös niihin perustuen. Kyllä, aion puhua myös tulevaisuudessa ajatuksistani ja tunteistani ja rohkaista siihen myös asiakkaitani, mutta aion kuunnella tarkasti intuitiotani myös silloin, jos tunnen, etten saa toiseen yhteyttä. Avoimuus toimii hyvänä virtana välillämme vain, kun se on molemminpuoleista ja valittua.

Paluu arkeen kesän lämmittämään elokuuhun. Lupaukseni mukaisesti tuunaan tulevia tekstejäni enemmän omakohtaisilla kokemuksilla kuin aiempina vuosina. Tervetuloa mukaan!