Mihin suuntaan sisäinen kompassisi näyttää?

Tietoinen läsnäolo, muutos ja rohkeus ovat olleet ajassa ja puheessa vahvasti läsnä viime aikoina. Ei ihme, koska yhdenkaltaisella voimalla on aina taipumus herättää vastavoimia. Ihminen on heitetty parissa vuosikymmenessä maisemaan, jonka hektisyyttä kukaan ei pystynyt arvaamaan vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten eläessämme auringon nousun ja laskun mukaan. Olemme jatkuvassa reagoinnin tilassa ja meiltä odotetaan väsymätöntä valppautta. Oli sitten kyseessä uralla menestyminen, bisneksen pyörittäminen tai oman mielen tai kehon hallinta. Myöhästyä ei saa tai tippuu junasta pois. Meillä on kiire menestykseen ja juostessamme sinne emme näe maisemia matkalla. Menestyksellä en tarkoita tässä vain huippuosaajien urapolkuja vaan ihan meitä tavallisia ihmisiä, jotka saatamme eksyä tavoittelemaan asiaa, joka kääntyy puoleensavetävyydestä huolimatta painajaiseksi. Kuten asunnon osto johon ei ole varaa, laihduttaminen, joka vetää hermot kireäksi, parisuhteen pelastaminen ilman toisen apua tai jatkuva rahan hankkiminen, vaikka vähemmällä tulisi toimeen ja saisi lisäksi aikaa enemmän elämälle.  Ei ihme että moni väsyy. Eikä siitä enää pidetäkään meteliä, koska häpeä estää meitä avautumasta toisillemme. Näin voi käydä parisuhteessa, lastemme kasvattajina ja suhteessa myös itseemme, jos peilistä ei katso ihminen, joka haluaisi niin kovin olla.

Uuvumme sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä enemmän otamme mitaksemme ulkopuolellamme näkemämme mallin. Alamme toteuttaa toisen ihmisen elämää ja unohdamme, että jokainen meistä on kuitenkin oma taideteoksensa, omilla geeneillä  koodattuna. Minulla on monenlaisilla lahjakkuuksilla siunattuja ystäviä. Taiteilijoita, asiantuntijoita, käsityöläisiä, kasvattajia, opettajia, kirjoittajia. Osa sisustaa kotinsa kauniisti, toinen loihtii hyviä ruokia, joillakin on aina kadehdittavan siistiä. Olen matkani varrella aina välillä pyrkinyt mallintamaan heidän keinojaan, useimmiten onnistumatta. Olikin hyvin vapauttavaa oivaltaa muutamia vuosia sitten ettei minun tarvitsekaan tehdä asioita tai elää samalla lailla kuin ihailemani henkilö, vaan että voin oikeasti tehdä minun laillani. Olkoonkin se kuinka omituinen mielestäni tai kaukana standardista. Oivallus edellytti myös omien rajojen ja ainutlaatuisen hyväksymistä. Ymmärrettyäni tämän ja lopetettuani pinnistelyn, minun oli paljon helpompi myös tunnistaa omat ominaispiirteeni, joista voin olla ylpeä ja joita voin vahvistaa. Bonuksena tämän ymmärtäminen aloitti minussa samalla matkan joka johti unelman, oman ajatus- ja keskustelukonttorini toteuttamiseen. Sisäisen ääneni kuuleminen ja oikeiden ihmisten kanssa kulkeminen vahvisti minua toteuttamaan näkyni. Opin myös hyväksymään oman erityisherkkyyteni. Nyt saan auttaa ihmisiä ammatikseni ja se saa minut kukoistamaan, erityisesti saamani palautteen ansiosta, joka meille kutsumusduunareille on oleellista työssämme.

Jos haluat saada elämästäsi enemmän irti, niin kyseenalaista tavoitteesi ja toimintasi. Missään ei ole määrätty tapaa, jolla sinun pitää elämäsi elää. Olisiko tänä vuonna tullut aika alkaa olla uskollinen itsellesi? Alkuun voit vaikka kysyä itseltäsi:

• Onko oikeasti näin kuin ajattelen?
• Haluanko minä tätä asiaa?
• Kenen määrittelemää elämää elän?
• Mikä minut tekisi vielä tyytyväisemmäksi?

Logoterapiastakin tuttu kiitollisuuspäiväkirja voi olla apuna arjen läsnäolossa omaa suuntaa etsiessä. Siihen kirjataan päivittäin asiat joista on kiitollinen ja onnellinen. Pyri kirjoittamaan joka aamu tai ilta, näin alat olla enemmän läheinen itsesi kanssa. Ihminen joka tuntee itsensä, on ihminen, joka voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Olen monena vuonna pitänyt ystäväni kanssa vuoden alussa tavoitteenasettelupäivän. Otimme käyttöömme yritysmaailmasta tutun kvarttaaliajattelun, mutta kokemuksen myötä se on osoittautunut haastavaksi. Kolme kuukautta on pitkä aika vuodesta. Niinpä tälle vuodelle olemme tuunaamassa mallista uudenlaista ja siirrymme kahden kuukauden jaksoihin. Aloitamme tämän viikon perjantaina asettamalla tavoitteet vuoden alulle ja palaamme arviointiin helmikuun lopussa. Kerron silloin täällä tuloksista. Aion viedä sparrauspäiväämme tuomisena ihailemani nuoren valmentajan ja yhteistyökumppanini Jevgeni Särjen vinkkejä.


Lopuksi

Jos sinusta tuntuu ettet ole vielä valmis muutokseen tai uuden aloitukseen, niin Yahoon toimitusjohtaja Marissa Mayer insipiroi sinua seuraavin sanoin.

"Olen aina tehnyt asioita, vaikka en ole ollut aivan valmis. Mielestäni sillä tavalla kehittyy. Kun ajattelee, ettei ihan tiedä miten tämä hoituu ja painaa tehtävän läpi, se on läpimurron hetki. Joskus se on merkki siitä, että jotain todella hyvää on tapahtumassa. Kehityt ja opit paljon itsestäsi."