Sivusuhteet, tabu keskuudessamme

Pettäminen ei ole niin yleistä parisuhteessa kuin sensaatiolehtien uutisoinnista joskus voisi päätellä. Se ei kuitenkaan ole harvinaistakaan, noin kolmekymmentä prosenttia (34% miehistä ja 30 % naisista Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimus  vuodelta 2001) parisuhteessa elävistä pettää suhteen aikana puolisoaan. Tyypillinen sivusuhde on yhden illan seikkailu, joka keveästä nimestä huolimatta voi aiheuttaa isoa kipua useille asianosaisille. Pitkäkestoiset rinnakkaissuhteet ovat harvinaisia. Uskottomuutta tutkineen Kaisa Strandenin mukaan noin 5-10 prosenttia avioliiton aikana syntyneistä sivusuhteista  muuttuu seurustelun kaltaiseksi rinnakkaissuhteeksi. Todellisuudessa määrä on todennäköisesti suurempi, ihmiset ovat taipuvaisia salaamaan yleisesti tuomittavat teot. Nuoret ihmiset suhtautuvat uskottomuuteen kielteisemmin. Miehillä rinnakkaissuhteet yleistyvät viidenkympin korvilla, naisilla muutamaa vuotta aiemmin. Rinnakkaissuhteista tai pettämisestä ei kuitenkaan mielellään kerrota edes läheisille ystäville, ne ovat siis yksi keskeisistä elämäämme liittyvistä tabuista.

Toinen nainen on jo käsitteenä mielenkiintoinen olento. On erikoista ettei kielemme tunne edes ilmausta toinen mies vaikka heitä on aivan samalla tavoin keskuudessamme. Naiseuteen kohdistuu värittyneempää latausta, joka näkyy myös julkisuudessa, josta tunnemme useita naispuolisia (entisiä) salarakkaita, miehiä vähemmän. Toinen nainen ei kuitenkaan aina ole stereotyyppinen nuori kuuma seksinnälkäinen pakkaus vaan parisuhteessa tahollaan oleva omaan liittoonsa pettynyt tai yllättäen toiseen mieheen hullaantunut tai jopa rakastunut nainen.

Aviopuolisoaan pettävät naiset pitivät Kontulan ja Haavio-Mannilan tutkimuksessa itseään poikkeustapauksina, valtaosa uskottomista miehistä sen sijaan koki kuuluvansa enemmistöön. Kuitenkin  tilastojen perusteella molemmat erehtyvät tulkinnassaan. Pettäminen ei ole sukupuolisidonnaista.

Pettäminen on pettämistä kun rikkoo toisen luottamuksen. Sallitut sivusuhteet ovat osa avointa parisuhdetta. Joillekin anteeksianto on helppoa. Jollekin suhde on taas kerrasta poikki. Niin ajattelin itsekin nuorena naisena, kunnes kohtasin uskottomuutta, mutta huomasin, että elämä jatkuu sen jälkeenkin jos niin valitsen. Anteeksiantamiseen meni kauan, mutta lopulta tein sen niin perusteellisesti että annoin myös toiselle naiselle anteeksi, meistä kasvoi jopa ystävät. Tosin jo parisuhteeni päättymisen jälkeen.

Olen kohdannut vuosien aikana useita toisia naisia ja miehiä. Osa heistä on ollut ystäviäni, osa asiakkaitani. Harva heistä on tietoisesti valinnut osansa. Eroryhmissä heitä ei  juuri käy, koska syyllisyys on raskas kantaa ja pelko petettyjen kohtaamisesta on suuri. Kuitenkin hekin surevat päättynyttä suhdettaan. Joutuvat käsittelemään vahvoja tunteita, surua, vihaa, nöyryytystä, anteeksiantoa. Tutustumaan itseensä, tutkimaan motiivejaan, löytämään ja oppimaan.

Jutussa käytetty lähteenä Arja Mäkisen kirjaa Vaiettu rakkaus, elämää toisena naisena, Kirjapaja 2013