keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Homo ludens

Lapset oppivat leikkimällä, harmi vaan, moni lapsi unohtaa tai muuten jättää taidon aikuistuttuaan. Mutta kyllä täysi-ikäisetkin osaavat leikkiä, pelaaminen ja urheilu on monille leikkimistä. Kirjojen lukeminen leikittää aivoja ja kai päihtymistarkoitustakin käytetään joskus siihen että etsitään oikotietä irrotteluun. Seksuaalisväritteistä leikkiä on flirttailu ja aikuisten lelukaupasta löytyykin sitten tarpeistoa kun flirttailu viedään seuraavalle asteelle. Leikkimieli tuo siis iloa aikuisuuteenkin, mutta voisiko sitä käyttää myös vaikeiden tunteiden käsittelyssä?

Kun puhun ryhmissä itsetunnosta, sisäisestä lapsesta ja piiloon jääneistä kivuista ja suruista, tarjoan joskus välineeksi helposti samaistuttavan satusankarin/mielikuvitushahmon etsimistä. Itselläni on ollut pitkään tällaisena Disneyn Bambi, joka kuvataan useimmiten metsään eksyneenä itseään ihmettelevänä kirkkaalla jäällä liukastelevana olentona. Ostin kirjankin divarista ja se auttaa minua pääsemään tunnelmaan kun haluan käsitelllä hahmoon liittyviä tuntemuksiani ja tutkia itseäni. Suosittelen oman olennon etsimistä ja löytämistä.Esimerkiksi Tuhkimo voisi sparrata helposti eristäytyvää  ja alistuvaa, Karvinen kehonkuvansa kanssa pinnistelevää ja Muumimammalta voisi saada tukea helposti hermonsa menettävä äiti. Kun hahmoon eläytyminen tai sen fiilistely on täyttänyt tehtävänsä, voi sen vaihtaa toiseen.  Kenenkään ei tarvitse tietää mielikuvitusystävästäsi, parhaat hetket varmasti jaattekin ihan vain kaksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti