Kasvukausi vie energiaa, mutta kantaa kaunista hedelmää

Sain herätä aamulla hitaasti. Nuoriso oli isällään. Kotona oli hiljaista ja peiton alla lämmintä ja turvallista. Muistin ettei kalenterissani ole sovittuja tapaamisia, ja annoin itselleni luvan levätä hieman pitempään. Ulkona alkoi kajastaa, kevät kurkisti sälekaihtimien välistä. Join tummapaahtoista kahvia kaksi kuppia, astuin ulos kodista. Räntäisen helmikuun antautuva herkkyys tuntui iholla. Mietin kävellessäni kuinka ihmisellä voi mennä 44 vuotta siihen että hän alkaa löytää itsensä luokse? Toisaalta, taidan olla Jungin mukaan juuri ”siinä iässä”.

Olen kulkenut monien porttien läpi elämäni varrella, ahtaiden ja vaikeiden sekä suurien ja kirkkaiden, jokaiselta reissulta on hallussa opittuja ja annettuja taitoja. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt löytöjä, jotka ovat täydentäneet minäkuvaani ja antaneet minulle voimaa. Pelko väistyy ja tekee tilaa luottamukselle. En tunne olevani nainen, joka jonkun tutkimuksen mukaan elää onnettominta vaihettaan, vaan ihminen, joka on aloittamassa uuden aikakauden. Ikääntyminen on kaunis lahja,  se tieto jonka elämältä saamme itsestämme tekee vuosien kulumisen helpommaksi.

Olen tehnyt paljon itseäni vastaan elämäni aikana. Olen puhunut itseäni ympäri vääriin ratkaisuihin. Pyrkinyt viihtymään paikoissa jotka ahdistavat, seurassa joka ei ole antanut minulle mitään. Suuri osa tapahtumista on liittynyt hyväksynnän etsimiseen ja tahtoon nähdä itsensä erilaisena kuin on. Samalla olen pyrkinyt säätelemään tunteitani, jotka eivät ole päästäneet minua helpolla. Elaine Aronin kirja HSP Erityisherkkä ihminen kautta löysin selityksen käyttäytymiselleni. Sille, kuinka olen vuosia pienentänyt itseäni ja pelännyt palautetta, satuttanut itseäni toistuvasti ihmissuhteissani. Mitä kaikkea olisinkaan jättänyt tekemättä jos olisin uskaltanut kuunnella itseäni? Mitä kaikkea olisin ehkä tehnyt, jos olisin osannut ohittaa epäilykseni ja luottanut itseeni paremmin? Toisaalta persoonallisuuspiirteen toisena puolena olen saanut suuren lahjan, kyvyn tuntea myös hyviä asioita väkevästi ja nauttia elämän lahjoista kokonaisvaltaisesti. En siksi kadu mitään, koska jokaisella askeleella, niin tunnen, on ollut tarkoitus ja nyt koen, että pystyn auttamaan itseni lisäksi myös muita, jotka ovat etsimässä itseään ja vahvuuksiaan. Mielenkiintoista kyllä, sanotaan että ihminen herkistyy vanhetessaan, vaikka ehdottomuus luonteenpiirteenä taitaakin väistyä.

Suomen Erityisherkät perustettiin viime syksynä. Yhdistyksellä on jo liki 300 jäsentä. Tutustu sivustoon ja liity jäseneksi, jos se tuntuu hyvältä. Varsinkin jos käytät tunteidesi säätelyyn syömistä, päihteitä tai eristäytymistä, vähättelet itseäsi tai mietit jatkuvasti mitä muut sinusta miettivät.  Et ehkä ole erityisherkkä, mutta voit tehdä kuitenkin itseäsi koskevia löytöjä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä auttaa itseään. Voit tutustua myös kirjoittamaani arvioon Aronin kirjasta.