Yhteinen ymmärrys, hyvä tahto ja löytämisen onni

Juttelin ystävänpäivänä työkaverini kanssa tavoitteista ja haaveista. Olemme olleet samassa duunissa pian kuusitoista vuotta, vuosien varrella arjenjakajasta on kasvanut myös ystävä. Söimme kakkua ja joimme kahvia. Iltapäivä hämärtyi, keskustelu oli niin kiinnostavaa että jouduin kolmesti istumaan takaisin tuolille pöydän ääreen,  vaikka suunnittelin jo lähtöä omiin hommiin toiseen päähän taloa. Onneksi ei ollut kiire, saimme hetkemme ja minä aarreajatuksen ystävältäni: Kun kerroin mikä on tulevaisuuteni haaveammattini, hän kertoi kuulleensa kuinka joku oli puhunut juoksuharrastajista:  ”Ne tulevat aina maaliin tavoiteajassaan, päättävät, fokusoivat, uskovat”. Tämä  esimerkki muistutti minua tunnetusta mantrasta: Ask, Believe, Recieve. Kuinka usein asiat alkavat tapahtua kun niille tekee ajatuksissaan tilaa. Aamulla herätessäni mieleeni tuli, että minähän jo toimin pitkälti ammatissani juuri siinä tehtävässä josta haaveilen. Elän unelmatyötäni jo todeksi ainakin menetelmien ja sisältöjen osalta vaikka projektipäällikkö onkin paljon pönömpi nimi kuin oma luomukseni.

Tapasin tänään Kahvila Pirittassa ryhmän uusia ihmisiä, Hidasta elämää –sivuston sisällöntuottajia, joihin kuulun nyt minäkin. Koin voimakkaasti heidän olevan läsnä samalla kun he visioivat, kuvailivat mennyttä ja kertoivat haaveistaan. Olla läsnä niin että menneisyys ja tuleva voivat olla tässä hetkessä on hieno taito. Meitä yhdisti moni asia, mutta voisin kuvitella ylitse kaiken olevan vahva kiinnostus ihmisiin ja ihmisyyden eri osa-alueisiin. Hidasta elämää –sivuston kuvauksessa kerrotaan hidastamisen olevan oman ominaisen elämänrytmin löytämistä, sen kunnioittamista ja sen mukaan elämistä. Vaikka usko, henkiset näkemykset, erilaiset opit, ravintodieetit ja gurut ovatkin kullakin ihmisellä omat, voi rakkaus, avaramielisyys, läsnäolo ja toivo yhdistää meitä toisiimme.

Juostessani kotiin tuntui kuin kantapäissä olisi ollut siivet. Töölön, Kallion, Pasilan, Vallilan, Kumpulan ja Arabianrannan helmikuinen iltahimerrys kantoi minut kotiini, niinpä niin, tavoiteajassa. Nyt minusta tuntuu kuin olisin jo perillä konttorissani: Kansalaistoiminnan ja hyvinvoinnin kehittäjänä.

Lue lisää: http://hidastaelamaa.fi/