Seuraava kasvun paikka oli, kun huomasin, ettei sitä toista herra oikeaa ehkä tulekaan. Todellinen läpimurto oli päivä, jolloin totesin: Vaikken koskaan enää rakastuisi uudelleen, voin kokea rakkautta ja olla onnellinen. En ole riippuvainen siitä, että toinen ihminen sitä minulle osoittaa. Rakkaus on, riippumatta siitä olenko parisuhteessa tai en.
Hakeuduin keväällä Parisuhdekeskus Katajan Solmuja parisuhteessa -parineuvojakoulutukseen. Halusin saada haltuuni menetelmän, jonka avulla voi auttaa pareja ymmärtämään itseään paremmin ja tekemään kestävämpiä ratkaisuja. Kasvamaan yhdessä. Viehätyin Solmusta, koska siinä on tietty struktuuri, kuten eroseminaarissakin. Tapaamiset eivät ole tyhjää lätinää, vaan meillä on tavoite jota kohti kulkea yhdessä. Kuitenkin tähän hetkeen keskittyen.
Nyt kun olen saanut toimia Solmuneuvojana puolen vuoden ajan, huomaan kuinka suuri etu minulle on kaikista niistä vuosista, joiden aikana olen auttanut eronneita selviytymään. Löytämään uuden tarkoituksen elämälleen. Eihän se ihme ole, ei eroa voi prosessoida analysoimatta päättynyttä suhdetta. Ei toimivasta parisuhteesta puhua tietämättä siitä, mikä ei ainakaan toimi. Olen onnellinen, että olen päätynyt parineuvojaksi toista reittiä kuin yleensä.
Pohdin kaikkia näitä tunteita, joita minulla herää liittyen parineuvontaan ja eroauttamiseen ja olen iloinen, että huomaan roolien täydentävän toisiaan. Lopulta kyse on molemmissa rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta. Voin nähdä eron uuden elämän mahdollisuutena, mutta voin huomata mahdollisuuksia nyt myös siellä, jossa en ehkä niitä olisi aiemmin kyennyt näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti