Kohtaamisen kauneus

Kuva: Hidasta elämää

Pysähdyn ja pohdin kulunutta vuottani. Se on ollut täynnä tunteita. Olen joskus sanonut olevani kävelevä tuntoaisti. Siksikin olin ihmeissäni kun uusi ystäväni kuvasi minua järjen ääneksi. Mietin, mikä on ero tunteen ja järjen välillä?

Elämäni aikana  olen kovissa paikoissa huomannut, että siirryn eräänlaiselle automaattiohjaukselle, tilaan, joka auttaa minua selviytymään eteenpäin samalla, kun maailma romahtaa ympärilläni. Se on opittu defenssi, lapsuudestani saakka minulla ollut selviytymiskeino, mutta uskon siinä olevan jotain synnynnäistäkin alttiutta. Olen vahva, pystynhän kannattelemaan myös muita hädässä. Toimin järkevästi ja minusta todella tuntuu, että minä hallitsen tilanteen. Varmasti toisen asemaan asettumisen kykyni on auttanut minua myös työssäni. Vuodet ovat opettaneet minut olemaan taidosta kiitollinen, mutta olen tutustunut myös sen hintaan, joka on ollut yksin jääminen omien hankalien tunteideni kanssa. Tämän tiedostaminen on johdattanut minut  parempaan itsetuntemukseen ja sitä kautta uusiin toimintatapoihin omassa elämässäni. ja kun tuntee itsensä paremmin, tuntee samalla hieman paremmin myös muut.

Parhainta mitä voimme toisille antaa on aito kohtaaminen. Aina ei ole helppoa olla auki ja joskus läsnäolon taika pääsee yllättämään. Minun parhaat hetkeni kuluvana vuonna ovat liittyneet ihmissuhteisiin, niin myös vaikeimmat. Useista ystävistä on tullut minulle läheisempiä ja ne henkilöt, joiden kohtaaminen on satuttanut tavalla, jossa ei ole ollut mitään rakentavaa, olen rajannut pois elämästäni.

Haluan olla uskollinen tunteilleni ja itselleni. Olen oppinut, että parhaat hetket jaan ihmisten kanssa, joilla on sama arvopohja ja ihmiskäsitys kuin minulla. Arvostan avoimuutta, herkkyyttä, aitoutta  ja hyvää tahtoa. Parhaisiin hetkiin sisältyy myös useita ammatillisia kohtaamisia, mikään ei ole työssä palkitsevampaa kuin saada aito kiitos. Se tuntuu hyvältä myös antaa.

Olen jostain lukenut, että useimmat päätökset teemme tunteella, mutta meillä on tarve  perustella ne järjellä. Järkipäätös perustuu siis tunteisiin, mutta suhtautumisemme niihin riippuu paljon herkkyydestämme.

Katsele Claes Andersson ajatukset siitä, mikä on tärkeää elämässä >>