Vaiheita

Aloin kirjoittaa tätä blogia 1470  päivää sitten. Päätös syntyi silloisen seurustelusuhteeni päättymisen raunioilla. Halusin uutta merkitystä elämääni, halusin oppia tutustumaan itseeni ja samalla jakaa oppimaani. Koin, että bloggaaminen on mainio tapa tehdä työtäni näkyväksi heille, jotka pohtivat ajan varaamista vastaanotoltani.  En silloin neljä vuotta sitten kuitenkaan osannut arvata, kuinka moneen ihmiseen tekstini tulisivat vaikuttamaan ja mikä merkitys niillä tulisi olemaan.

Eniten tekstejäni olen tagannut tunteet- ja muutos-merkinnällä, suurimmassa osassa teksteistä olen käsitellyt eroa ja vuorovaikutusta ihmissuhteissa. Yhä enemmän viimeisen vuoden aikana olen käsitellyt myös omaa elämääni, pidän itsekin siitä, että asiantuntija tulee ihmisenä esiin roolinsa takaa. Suhteellista ja suhteetonta -blogin lisäksi kirjoitan Hidasta elämää -tiimissä, jossa olen ollut mukana tammikuusta 2014, olen iloinen yhteisöstä, joka on laajentanut maailmankuvaani ja avannut mahdollisuuksia elämässäni.

Auttajan työssä on antoisaa, että siinä yleensä pääsee lähelle ihmistä ja väistämättä usein myös oppii asiakkailtaan. Pidän siitä, että joudun haastamaan ajatuksiani ja perustelemaan ne. Joskus keskustelut johtavat myös siihen, että rupean ajattelemaan toisin. Kasvan ihmisenä ja ammatissani suuntiin, joita en aina ole osannut ennalta odottaa. Kuten nyt, kun eroasiantuntijuuden lisäksi alan olla enemmän tekemisessä erojen ennaltaehkäisyn kanssa.

Esa Saarinen pohtii juuri ilmestyneessä Helsingin Sanomien haastattelussa (tilaajille), ihmisyyttä ja ihmissuhteita. Hän sanoo:

”Esimerkiksi parisuhde vaatii erilaisia vaiheita rikastuakseen ja jotta kaari voi syntyä. On siedettävä tunnetiloja, joita muuten ei haluaisi kokea, mutta jotka palvelevat kokonaisuutta. Kaikki kunnolliset prosessit sisältävät tummia vaiheita.”

Lainaus sisältää järisyttävän tärkeä ajatuksen: Parisuhteen onnellisuuden tae ei ole jatkuva tyytyväisyys, vaan kyky kestää myös vaikeita vaiheita, joiden jälkeen osaa arvostaa paremmin kokonaisuutta ja yhteistä elämää. Se, kuinka kestämme ahdistusta ja epätietoisuutta vaihtelee, mutta hyvä uutinen on, että sitä voi oppia. Varsinkin silloin, jos taustalla on haasteellinen ja turvaton  lapsuus, voivat menneisyyden varjot rasittaa uskoa pysyvään suhteeseen. Ihminen voi alkaa sabotoida omaa parisuhdettaan. Tulemalla tietoiseksi menneisyydestään, voi myös löytää uusia tapoja kohdata vaikeuksia ihmissuhteissa. Ylen artikkeli käsittelee tätä mielenkiintoisesti käymällä läpi lapsuusiän kiintymyssuhteiden merkitystä myöhemmille ihmissuhteille.