Eroseminaarin oleellinen asia, taito oppia rakastamaan itseään hämmentää usein osallistujia, joitakin se jopa stressaa. Voisin varmaan ajatella itsekin sen olevan tyhjää lätinää, jos en olisi elänyt sitä niin voimakkaasti todeksi avioeroni jälkeen.
Näen tänä päivänä, viisitoista vuotta oman eroni ja kymmenen vuoden eroryhmävetäjäkokemukseni jälkeen itsensä rakastamisen niin, että se on ystävyyssuhteen rakentamista itsensä kanssa. Siinä suhtaudutaan lähimmäiseen, omaan itseen, armollisesti, ymmärtämällä ja kannustaen. Nukkumaan mennessä voi silittää omaa pehmeää kylkeään. Peilin edessä kehua lantion kaarta. Nauraa lämpimästi kun itsekuri lipeää, antaa anteeksi. Kun onnistut siis seuraavalla kerralla missä tahansa tai pääset edes pienen askeleen eteenpäin, kehu itsesi, kylliksi ja kovaa. Näin kasvat samalla myös enemmän omaksi itseksesi.
Logoterapian viitekehyksestä voisi ehkä tulkita sitä niin, että itsensä rakastaminen on oman henkisen puolensa vahvistamista. Kun vahvistut rakkaudessa, voit liittyä jonakin päivänä toiseen kokonaisempana ihmisenä. Toinen ei ole enää se joka antaa sinulle rakkauden tai elämän merkityksen vaan hän on ihminen, joka rikastaa sinua ja jonka kanssa voit kasvaa, oppia ja kokea rakkautta.
Viktor Franklin mukaan rakkaus ja omatunto ovat ihmisen kykyjä joilla hän kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Omantunnon avulla ihminen kykenee tiedostamaan kunkin tilanteen ainutlaatuisen tarkoituksen. Tarkoitus on aina ainutlaatuinen. Jokainen on viime kädessä korvaamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti