Kuinka sinä kohtelet elämääsi?

Tapasin kerran naisen juhlissa. Jatkoilla juttelimme lisää. Selvisi että hän harkitsi avioeroa. Kerroin valmistuneeni juuri Fisher-eroseminaarien vetäjäksi ja hän ehdotti uutta tapaamista, joka toteutui jonkin ajan kuluttua kahvilassa. Kuuntelin pitkään hänen elämästään. Sydämellä ja mielen päällä oli paljon asiaa. Koska en usko suorien vastausten antamiseen, pystyin lähinnä myötäelämään ja kertomaan tutkimustietoa ja omaan elämääni liittyviä kokemuksia. Yhden neuvon kuitenkin annoin erotessamme: Muistathan, että myös se että päätät jäädä suhteeseesi on valinta, ei vain päätös lähteä. Kuukausien kuluttua hän oli minuun yhteydessä ja kertoi eronneensa miehestään. Päätöksessä oli auttanut lauseeni, joka oli kirkastanut hänelle oman vastuun tärkeyttä. Nainen olisi voinut päättää myös jäädä, mutta silloin sekin olisi ollut aktiivinen teko, ei vain päättämättä jättäminen.

Eroryhmissä tapaa usein ihmisiä joiden on vaikea antaa itselleen anteeksi sitä, että ovat tuhlanneet liian monta vuotta vaikeaan, tuhoavaan tai mitään antamattomaan ihmissuhteeseen. Heitä on pahoinpidelty, petetty tai laiminlyöty, lopulta ehkä jätetty. Häpeä, suru ja viha vaihtavat paikkaa ja pikku hiljaa kasvaa lohdullinen ymmärrys. Itselleen on usein vaikein antaa anteeksi.  Vain uudet konkreettiset aloitukset ja suuren luokan lopetukset elämässä eivät ole päätöksiä. Teemme joka päivä passiivisia ratkaisuja ainutlaatuisten hetkiemme suhteen, tietämättä paljonko meillä on aikaa jäljellä. Logoterapiassa ajatellaan että kuoleman hetkellä valmistuu elämämme lopullinen merkitys. Siihen vaikuttavat valintamme, arvomme ja se, millaisia tarkoituksia olemme löytäneet elämällemme. Voimme ajatella elämän olevan ainutlaatuinen aarre, johon meillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa. Jos ei muuhun, niin ainakin asenteisiimme. Kuinka sinä kohtelet saamaasi lahjaa?