Masentunut, surullinen vai muutoksessa?

Internetin ja sosiaalisen median suuri lahja on että se auttaa löytämään ihmisiä yhteisen intressin äärelle. Mitä harvinaisempi mielenkiinnonkohde, sairaus tai vaikka harrastus on kyseessä, sitä vaikeampaa  olisi löytää kaltaisiaan kadulla kävelemällä tai lehdessä ilmoittamalla. Suljetuilla keskustelualueilla käydään korvaamattomia vertaistuellisia keskusteluja, jaetaan tietoa ja pelastetaan ihmishenkiä.

Eräs ystäväni sanoi kerran että mielenterveyspotilaasta ei saisi ajatella niin, että häneltä puuttuu jotain, vaan että hänelle on annettu enemmän kuin muille. Joskus sellainen taakka voi kuitenkin olla liian raskas kantaa.  Vaikka ominaisuudesta voi seurata herkkyyttä kokea myös hienoja asioita syvemmin, ei ilo niistä välttämättä jaksa antaa voimia kestää sairaudesta syntynyttä kipua, joka voi tuntua koko kehossa. Mielialalääkkeiden käyttöä kritisoidaan paljon. En kuitenkaan usko, että suurin osa lääkkeiden käyttäjistä syö niitä turhaan tai välinpitämättömästi. Ongelma on usein, ettei muunlaista apua ole saatavilla tai se on liian kallista. Harhaan mennään silloin,  jos lääkkeitä määrätään yksinäisyyteen tai suruun, joka on reagointia elämässä tapahtuneeseen kriisiin. Kokemukseni mukaan masennuksen ja surun erottaa siitä, että siinä kun suru on dynaamista, masennus on kuin seisovaa vettä. Kuolemaan tai avioeroon liittyvä suru voi kestää pitkäänkin, mutta siihen liittyy erilaisia vaiheita, jotka johtavat muutoksen hyväksymiseen. Masentunut makaa halvaantuneena kuilun pohjalla, eikä ylhäällä nouse päivä tai laske ilta.

Joskus haluamme niin kovin ohittaa elämän haasteelliset kasvunpaikat, että mieluummin turruttamme itsemme kuin elämme niiden läpi. Näihinkin tilanteisiin määrätään kyllä lääkkeitä, mutta kannustaisin ainakin ensin yrittämään kohtaamaan omat tunteet ja jakamaan niitä ammattilaisen, ystävän tai ryhmän kanssa. Myös kirjojen lukeminen sekä aerobinen liikunta ovat hyviä välineitä mielenhoitoon. 

Pitkittynyt ns. sisäsyntyinen masennus tai ahdistus, johon ei löydy ulkoista syytä tarvitsee joskus lääkkeistä apua. Aina huonon voinnin selitykseksi ei löydy lapsuuden traumat, voi olla niin, että kannat geneettisesti vanhempiesi traumoja tai välittäjäaineet reagoivat esimerkiksi valon vähenemiseen.  Lääke voi olla silloin silta, joka auttaa yhden vaiheen yli ja vahvistaa mieltä tulevaa elämää varten.