Mitä enemmän kiitän, sitä enemmän minulle annetaan

Juhlaliputa elämäsi

Kun katson maailmaani, katson samalla itseäni. Huomaan ympärilläni asiat, jotka koskettavat sisintäni, annan aikaani tapahtumille, jotka koen tärkeäksi. Mitä enemmän annan, sitä enemmän saan ja kiittämällä annan palautetta elämälleni. Useat asiat joista olen ollut kiitollinen, eivät olleet alunperin kiitoksen arvoisia. Kipeät elämäntilanteet ovat olleet kuin hiekanjyvä simpukassa, kasvattaen piilossa helmiä, joiden arvon olen saanut jakaa myöhemmässä elämässä muiden saman kokeneiden kanssa.

Viime päiviä on ollut useita kirjoituksia siitä kuinka asenteen korostaminen elämänlaadun ylläpitävänä voimana on myötätunnon puutetta heikkoja kohtaan. Naminami-filosofia ja positiivisuuspsykologia ovat saaneet kritiikkiä osakseen. Minulla on kokemusta monenlaisesta. Nuorena naisena kävin kaksivuotisen psykoterapian läpi, luin samoihin aikoihin paljon kirjoja  myös ratkaisukeskeisestä psykologiasta ja pääsin keskustelemaan aiheesta Ben Furmanin kanssa useampaan otteeseen. Minulla on kokemuksia mielialalääkkeistä ja liikunnan positiivisesta vaikutuksesta. Olen lukenut hyllymetreittäin oma-apukirjallisuutta. Istunut vertaistukiryhmissä ja psykiatreilla. Kerran olin myös esirukousillassa, johon kyllä jouduin vahingossa. Mitä siis olen loppujen lopuksi kaikesta oppinut? Että aika auttaa useimmissa vaikeissa asioissa, tunteet tulevat ja menevät (se mikä menee ylös, sen täytyy tulla alas), joskus lääkkeistä on korvaamatonta apua (eikä lääkitykseen turvaaminen ole tappio) ja tärkein suhteeni elämässäni on suhde omaan itseeni.

Mitä enemmän huolehdin itsestäni, sitä paremmin huolehdin läheisistäni ja sitä enemmän minulle annetaan. Kiitollisuus ruokkii sydäntä ja hoitaa sielua. Se kasvattaa näkemään kauneutta siellä, mistä sitä aiemmin ei löytänyt. Kiitollisuus on elämälle antautumista ja sen ainutlaatuisuuden tunnustamista. Itsestäänselvyyksistä luopumista, oman vastuun ottamista hyvinvoinnista ja elämän lahjojen näkemistä. En voi valita tunteitani, mutta ajatuksiini voin vaikuttaa. Minulla on aina mahdollisuus kiittää. Joka hetki saan kokea olemisen kauneuden. Koen kiitollisuuden henkilökohtaisena valintana, jolla suhtaudun elämääni kohtaan.Se on voima, josta ammennan myötätuntoa. Ja vaikka se jollekin voi kuulostaa jonkin sortin positiivisuuspotaskalta, en aio luopua siitä puhumisesta.

.