Elämä on tässä, sinä pystyt kyllä

Helsinki Rugby Clubin kalenterin maaliskuu 2014

Minusta tuntui usein lapsena ja pitkälle varhaiseen aikuisuuteen saakka siltä, että olen auttamattomasti myöhässä  jotta voisin oppia, kehittyä, uskaltaa tai lähteä johonkin uuteen. Että aika meni jo. Olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten.  Ehkä se johtui isästäni, joka jokaisena syntymäpäivänään on muistuttanut että on jo niin vanha, että tässähän elämä jo oli (isäni on minua 19 vuotta vanhempi) tai sitten se johtui siitä, että ympärilläni oli nuoruudessani paljon kunnianhimoisia lahjakkaita ihmisiä, jotka fokusoivat kaiken energiansa itsensä kehittämiseen tavalla jonka en sopinut itselleni sopivaksi. Lisäksi osasin poimia taitavasti nujertavat viestit heidän puheestaan: kirjoittaa ei pysty jos ei osaa kielioppia pilkulleen, älä puhu ruotsia jos et puhu sitä soljuen (tai nauran sinulle), sinustako näyttelijä? (ethän uskalla edes laulaa ääneen). Vaikka useimpien tarkoituksena ei ollutkaan satuttaa, kuten olen aikuisena ymmärtänyt, ne jättivät jäljet siihen hetkeen ja sen valintoihin.

Avioeroni vuonna 1998 oli tähän käännekohta. Kun tulevaisuus sellaisena kuin olin sen visioinut peruuntui ja jäljelle jäin vain kulottunut maa, joka piti kylvää uudelleen tulevaisuutta varten ymmärsin ettemme koskaan valmistu tai ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen. Oppia, ymmärtää, kääntää kelkkaansa tai tutustua itseensä. Jopa luoda, ajatella itsensä uudenlaiseksi. Niinpä kirjoitin elämäni ensimmäisen romaanin, otin kuntoilun osaksi elämäntapaani ja aloin opiskella uusia asioita. Katsoin itseäni ja kysyin mitä minä haluan? Voisi sanoa että psyykkinen syntymiseni aikuiseksi tapahtui noina vuosina. Näitä merkityksellisiä pysäkkejä on myöhemminkin tullut lisää, merkittävimpinä itseni havahduttajina ovat olleet ystäväni kuolema, ihmissuhteiden aiheuttamat kivut, Erityisherkkien yhteisön löytäminen sekä oma sairastumiseni kipuoireyhtymään seurauksena itseni ohittamisesta, sen ymmärtäminen ja siitä hitaasti toipuminen.

Jos siis sinusta tuntuu, että et pysty johonkin, niin usko minua: Pystyt kyllä! Tärkeintä on olla itselleen ja omille tunteilleen uskollinen. Älä kuuntele nujertamista, älä piiloviestejä tai vahingossa ilmaan heitettyjä lauseita. Olet arvokas ihminen. Ainutlaatuinen ja kaunis.  Pystyminen ei ole muiden hyväksymisen hakua, vaan oman arvonsa tuntemista omassa sydämessään. Ei sinun tarvitse kenellekään todistella hyvyyttäsi tai taitojasi. Itsensä ilmaisemisen paras lahja on siinä että se tuottaa sinulle hyvinvointia.

 Helsinki Rugby Clubin loput kalenterikuvat löydät linkistä.