Image courtesy of Luigi Diamante/FreeDigitalPhotos.net |
Luin kerran vapaaehtoistoiminnan tutkimusta jossa kerrottiin, että ihmiset jotka antavat aikaansa hyvään tuntevat heillä olevan enemmän tunteja kuin muilla ihmisillä. Luulen että tällainen aikakokemus syntyy hyväntekemisestä, siitä että tapahtuma jää lämmittämään mieltä.Mitä enemmän omassa elämässä on kokemuksia siitä että antanut maailmalle parastaan, sitä enemmän on mistä olla kiitollinen ja mitä muistaa myöhemmin. Logoterapiassa ajatellaan että elämässä ei ole niinkään merkityksellistä mitä meille anneaan, vaan mitä me annamme ulospäin, toisillemme, aatteille, asioille, maailmalle.
Olen kokemusnappailija ja uteliaskin. Olen valtavan kiinnostunut ihmisistä ja heidän auttamisestaan vaikeiden asioiden, mutta myös tavoitteidensa kanssa. Saan siitä kaunista palautetta, joka kannustaa minua oppimaan ja suoriutumaan yhä paremmin. Parhaimmillaan vuorovaikutus ryhmän tai yksilön kanssa on virtaavaa flowtilaa josta lähden sen päättyessä pois voimaantuneena yhteisestä oppimuskokemuksesta. Kun unohdan itseni ja antaudun toisen ihmisen käyttöön kokemuksineni tunnen syvää tyydytystä. Hetkessä tietoisesti läsnä oleminen tekee prosessista hedelmällisen ja on myös oiva työkalu siirtyessäni omaan elämääni tapaamisen loputtua.
Haluatko saada siis enemmän aikaa? Rupea tekemään enemmän hyvää, myös itsellesi. Tiedät mitä tehdä, kun löydät elämällesi tarkoituksen. Jos et vielä tiedä kuka olet ja mistä pidät, niin olisi varmaan tullut aika pohtia asiaa.Kun tiedät mistä nautit, tiedät todennäköisesti myös missä olet hyvä ja mitä voit antaa maailmalle ja pian aiemmin näkymättömät tunnit muuttuvat merkistykselliseksi, näkyväksi ajaksi.
Hei
VastaaPoistaLöysin blogiisi HSP:n kautta.Olen hyvin samantyyppinen työskentelijä ja kiinnostuja...Iltaisin saatan innostua. Onneksi olen myös saanut vanhemmiltani hyvät unenlahjat.
Tuo hyväntekeminen itselle on ehdottomasti voimavara, joka vie ketä tahansa eteenpäin. Tällä hetkellä oma työni ei ole energisoivaa ja odotankin nykyinen määräaikaisen työsuhteeni loppumista kuin kuuta nousevaa. Niin helpottava tietää, että se loppuu kyllä. Toisaalta olen hakenut energisoivia asioita muuten, kuten nyt ymmärtämällä ja yrittämällä ymmärtää yhä paremmin itseäni ja omaa jaksamistani. Oma jaksaminen on tullut yhä suurempaan rooliin kun jouduin hakeutumaan viime syksynä työterveyteen uupumisen vuoksi. Surullista on myös, että olen varsin nuori henkilö eli 25 vuotias. Yksitoikkoisuus perustyössä ja 'tylsistyminen' ajoi itseni heikkoon tilaan. Ikävä kyllä muutosta työhöni en ole saanut tai tule saamaan "tässä markkinatilanteessa" kuten on tullut kuultua. Pakko vain avata uusi ovi ja se tuntuu kaikella tapaa hyvältä ja vapauttavalta ratkaisulta. Mielenkiinnolla luen muutkin kirjoituksesi.