sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ajatuksia omaan varjoon eksymisestä, kivusta ja löytöretken aarteista


Siinä vaiheessa kun päättyneen suhteen ruotiminen siirtyy entisen rakastetun syyttelystä oman itsen motiivien ja tunteiden pohdintaan ollaan hyvässä alussa kuolleen rakkaussuhteen ruumiinavauksessa.  Kun tunnistaa edes osan oman viettimaailmansa mekanismeista ja syistä mikä toisessa veti puoleensa ollaan jo pitkällä ymmärryksessä.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, mutta eron hetkellä toisen ikävät puolet saavat lisää kokoa. Joskus on myös niin että ne ovat voineet olla suurin syy suhteen loppumiseen. Olet ehkä odottanut henkisen väkivallan päättymistä, pyytänyt alkoholinkäytön vähentämistä tai odottanut toisen ottavan vastuuta enemmän arjen haasteista. Uskoit ehkä onnen saapuvan elämääsi toisen myötä ja ihmettelit minne se katosi huuman haihduttua tai päätit odottaa että toisessa kasvaisi halu saada lapsi. Emme rakastu toiseen sattumanvaraisesti vaikka siltä tuntuisi. Viettejämme säätelevät monimutkaiset asiat. Se on ihana asia, koska rakastumisen mysteerin kuuluukin olla salaisuus. Jos kuitenkin törmäät uudelleen ja uudelleen samaan mahdottomuuteen, voi olla että pyrit ratkaisemaan mallilla itsellesi tärkeää kehitystehtävää.  Mitätöivässä suhteessa roikkuminen voi olla viesti siitä että sinun pitää rakastaa itseäsi enemmän.  Jos eksyt aina päihteidenkäyttäjien seuraan, olet ehkä itse pakomatkalla tunteistasi. Halun kohdistuminen sitoutumiskammoiseen voi kertoa siitä, että joku sinussa pelkää läheisyyttä.  Toisen ihmisen ”vikojen” tunnistaminen on aina jonkinlainen peilaus. Voit itse päättää katsotko kuvastimeen valossa vai pimeässä.
Kipeimmät  asiat kasvattavat meitä usein eniten. Joskus keho tietää ennen mieltä että matkaamme väärällä polulla, tunteet voivat tuntua fyysisenä kipuna. Kun rupeat puhumaan itseäsi ympäri ja selittelemään asioita itsellesi on aika viimeistään havahtua ja kysyä mitä tapahtuu?  Avoimuus ei tarkoita jatkuvaa tilaa jossa ollaan samaa mieltä tai edes pyrittäisiin siihen. Avoimuus on vuorovaikutusta, jossa on turvallista tulla näkyväksi tunteidensa kanssa. Silloinkin kun lopputulos ei vastaa molempien toivetta.
Erosin talviajan ensimmäisenä päivänä miesystävästäni. Päätin käyttää pitkän matkan kohti kesää varjooni tutustumiseen. Olen oppinut ettei se pidä valoista eikä kestä suoraa palautetta. Se karkaa mielellään olkani taakse huutelemaan mielipiteitään ja loukkaantuu jos en kuuntele. Kuitenkin, kun kuuntelen ja vastaan rauhallisesti voin päästä välillä myös kosketusetäisyydelle ja mikä ihmeellisintä, huomaan, että se kuuntelee minua.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti